8. kesäkuuta 2011


Ylläolevan kuvan ilmoittamaan paikkaan saavuimme sunnuntai-iltana. Tämä paikka on kaikessa muuttumattomuudessaan ihmeellinen. 

Ensimmäinen päivä meni hyvin. Ei ollut liian kuuma, jaksoi vielä. Tuli mm. istutettua perunaa, kuten alla olevasta kuvasta näette. 


Seuraava päivä oli kuitenkin kuuma, joskin itse olin innostunut, jännittynyt ja odottavalla mielialalla valmistautunut. Tapasin ensimmäistä kertaa Venuksen, joka tosin on asunut Suomessa jo melkein vuoden. Me ollaan tunnettu netin kautta kolmisen vuotta, ja nyt kun vihdoin ja viimein nähtiin, niin pystyttiinkin kommunikoimaan suomeksi. Päivä oli ihana ja säilyy muistoissa varmaan aina hyvänä ja kivana. 

Sen jälkeen asiat kuitenkin lähtivät vähän alamäkeen, joskin olen silti nauttinut olostani täysin siemauksin ja iloinnut kaikesta siitä mitä olen saanut tehdä, kokea ja miten olen saanut olla. Ja kenen kanssa. 

Seuraaviin kuviin olen listannut muutaman tämänhetkisistä parhaista ystävistäni: 

1. Kylmä mummunmehu lempparikupista juotuna


2. Hoito satamääräisiin hyttysenpuremiin ja auringon polttamaan ihoon


3. Ompelukone


Ompelukone on totta vie helpottanut mun oloa huomattavasti etenkin tänään kun olen istunut koko päivän (lähestulkoon) sisällä. Paloin eilen istuessani varjossa koko päivän niin pahasti etten saanut viime yönä nukuttua. Olo on kipeä ja liikkuminen sattuu jos päällä pitää mitään hihallista. Lisäksi olen täynnä itikanpistoja ja mustelmia. Ulos helteeseen ei todellakaan ole tehnyt mieli mennä (aamulla piti silti tehdä visiitti helluntaiseurakunnan kirpputorille ostamaan vanhoja tyynyliinoja ja nyt illalla pyöräillä postittamaan pari kirjettä ja tehdä hautausmaakävely), joten vietin monta tuntia ompelukoneen ääressä. 




Ja mitä sitten syntyikään....... 

Ensimmäisenä Raamattuuni kannet, tosin niitä en tehnyt tänään vaan jo maanantaina toiselta kirpputorilta löytämästäni  kankaasta. Kuva näistä kansista on tosi huono, siitä puuttuu se jokin. Mutta ehkä se silti kelpaa paremman puutteessa. Kannet on kiinni kahdella nepparilla ja peittävät kiinni ollessaan myös kirjan avonaisen puolen, jotta väliin voi helpommin tallettaa kaikkea pientä siten että ne ehkä pysyvät tallessakin. Kannet eivät myöskään ole kirjassa mitenkään kiinni, eli ihan helposti irrotettavissa ja vaikka vaihdettavissa toisiin jos sattuu kyllästymään. En voi sanoa että kaavat omasta päästä, koska mitään kaavoja ei ollut, mutta no palaset leikelty täysin summamutikassa omasta päästä. Ei, nyt kuulosti pahalta. Idea palojen kankaasta leikkaamiseen täysin omasta päästä. Näin. 


Tänään alkoi pussukkatehdas (joka jäi kahteen pussukkaan kun vetoketjuja ei löytynyt enempää -> huomenna suunta kohti vetoketjukauppaa). Ensimmäinen (oikeasti toisena tehty) pussukka on pieni noin 10minuutin projekti. Vetoketjun olisi voinut ommella paremmin, mutta mulla näiden töiden onnistuminen on muutenkin aina vähän sattumaa. Ulkopuolella on Raamattukangasta ja sisäpuolella vanhaa tyynyliinaa. Kokoa on sen verran että sisään mahtuisi ehkä kaksi viiva kolme mun kännykkää, eli kovin suuri tämä pussukka ei ole. Semmoinen rahapussi. 


Tää toinen pussukka on varmaan mun lemppari tänään valmistuneista asioista. Siinä on sisällä kangasta josta mummu on tehnyt tädilleni mekon tämän ollessa pieni, ja ulkopuolella on tuon edellisen pussukan vuorikangasta, eli sitä samaista vanhaa tyynyliinaa. Pitsiliina on ostettu kirppikseltä, niitä tulikin ostettua vähän enemmän, joten näitä tullaan näkemään muuallakin (en osaa itte tehdä tollaisia, voisi kyllä olla hyödyllistä opetella). Punertava vetoketju löytyi mummun varastoista, samoin pitsiliinan keskellä oleva nappi. Tämä pussukka löysi heti paikkansa mun penaalina. Ja voin siis kertoa että kyniä mulla on paljon, siis semmosia mitä tahdon kantaa mukana aina jos otan penaalin mukaan. Saa nähdä millon joudun tekemään vielä isomman (tääkin on jo pienen laukun kokoinen). 


Ja sitten laukku, joka itse asiassa oikeasti valmistui ensimmäisenä, mutta josta otin kuvan viimeisenä. Tähän ohje oli kanssa ihan omasta päästä (noihin pussukoihin siis netistä, täältä), ja vaikka muutama laukku on tullut ennen tehtyä niin ihan näin siistiä jälkeä en ole tainnut ennen saada aikaan. Paitsi että tämän jokseenkin pilaa sisälle ommeltu taskuyritys, joka kyllä täyttää tehtävänsä loistavasti, muttei ole järin kaunis (kannattaa alkaa tekemään taskuja omasta päästään kun ei ole koskaan edes koettanut aiemmin). 

Kuitenkin, laukku testattiin tänä iltana pyöräilemään lähdettäessä. Harmittaa kun onnistuin saamaan siihen ihan pikkusen likaa, koska musta tuntuu että tämä laukku on aika lahjoituskelpoinen. Vielä en tosin tiedä kenelle se päätyy, mutta en usko että itte tulisin sitä kuitenkaan käyttämään. Tämäkin tehty vanhasta tyynyliinasta, sisällä tuota oranssia tyynyliinaa vuorikankaana. Ja valkoinen pitsiliina kirppikseltä. 


Kuulostimpa käsitöitä selittäessäni ihan joltain käsityöblogistilta, ehkä. Sellaiseksi tällä blogilla tuskin on vaaraa muuttua, ei ainaskaan vielä toistaiseksi kun mun taidot rajoittuu noihin pussukoihin, kännykkäpusseihin (jollaiset tein äidille ja mummulle) sekä kangaskasseihin. 

Kaikkea tekemistä täällä varjostavat hyttyset, joista ei meillä kotona ole tietoakaan, mutta jotka täällä saavat mut ihan sekaisin, hulluksi, väsyneeksi ja vainoharhaiseksi. Tiiättekö te mitään yhtä inhottavaa ja ärsyttävää tunnetta kun herätä siihen että korvan juuressa inisee ja se tulee koko ajan takaisin, uudelleen ja uudelleen, eikä jätä rauhaan sitten niin millään? Mä en juurikaan tiedä. Kaikkien teidän iloksi otin kuvan kaverista joka piti mulle seuraa kun tänään huristelin ompelukoneella. 


Tässä on vajaa puolikas kuva myös musta itsestäni, sen enempää ei kenenkään ole tällä hetkellä tarpeellista nähdä, sillä kesä-Iines ei ole kovin viehättävä loppujen lopuksi. 


PS: Olisin ehkä mahdollisesti voinut silittää valmiit käsityöt niin ne olisi näyttäneet kivemmilta, mutta enhän mä nyt sellaista. 

4 kommenttia:

  1. hei hetkonen missä toi sun mummulas nyt taas olikaan? :)

    VastaaPoista
  2. Se sijaitsee Pihtiputaalla Keski-Suomessa :)

    VastaaPoista
  3. aa hehe sitähän minäkin, kun tuo traktori sekä sen kuljettaja näytti niin hirmusen tutuille! nimimerkillä asun täällä ja tunnistan traktorit..... vähän siistiä kyllä! :)

    VastaaPoista
  4. Mitämitämitä SINÄKIN asut siellä! :D Miten mä aina onnistun netissä törmäämään Pihtiputaalla asuviin ihmisiin? Voi ei, niin randomia! Mutta siis joo, tuo ihana menninkäistraktorityyppi on mun pappa ♥ Asutko kirkolla vai jossakin kauempana?

    VastaaPoista