1. syyskuuta 2011

Tämän päivän kuvasaldo on ollut hyvin Marjaisa, joten päätin tehdä Marjapostauksen. Jotakin Marjasta kertoakseni voin vaikkapa sanoa että Marja on ihana, Marja teki mulle värikkäät täydelliset villasukat, Marja lähettelee mulle aina kirjeitä ja niiden mukana teetä vaikka mä olen saamaton vastaamaan, Marjan jutut on parhaita ja huonoimpia samaan aikaan, Marjan kädestä on hyvä pitää kiinni ja me ei enää osata olla jäätäviä toistemme seurassa vaikka joskus oltiin siinä lähestulkoon mestareita. "Mä kyllä katoin tota kuuta." 

Niin ja: 
"Moi, mikä sun nimi on?" 
"Iines." 
"Ookoo."

Koska mulle ei tietenkään tule mieleen kysyä toisen nimeä takaisin, eihän toki. Joten jos joskus päätätte tulla juttelemaan mulle niin varautukaa siihen että mä en kamalasti juttele takaisin - tai sitten vastaavasti puhun niin paljon että te ette saa suunvuoroa. Marja on ehkä ainoa kenen voisin vielä kuvitella tutustuvan muhun tuollaisen keskustelun jälkeen - ja se tutustuikin. 

Tämä päivä oli sateinen ja aurinkoinen, puut oli niin suuria että niiden alla pystyi pitämään sadetta, istuskelemaan nurmikolla. "Tytöt tiiättekö että täällä sataa." "Joo." On kivaa kun on semmoinen ystävä joka ei pahastu halauksesta, jonka karkkeja voi lähestulkoon täysin hyvällä omallatunnolla tai oikeastaan kokonaan vailla omaatuntoa syödä vaan siksi että tekee mieli ja joka kertoo mulle monta kertaa päivässä että olen ihana ja että olen kamala. On kivaa kun on joku sellainen joka ymmärtää vaikkei aina löytäisikään sanoja. 









Sellaista ihmistä jonka tuntee on vaan niin kiva kuvata. Ne kuvat näyttää samaan aikaan siltä ihmiseltä ja multa, kertoo meistä molemmista jotakin. Kai mä sitä yritänkin tavoittaa. On helppo sanoa ystävälle "tee näin, tee näin, mene tuonne, pysy vielä, nyt voit liikkua, hei nää kuvat on kivoja, oota vaihdan objektiivia." Sen jälkeen on kiva hiipparoida rauhalliseen paikkaan ja kattoa kuvat läpi. Nauraa. 

Ja vielä senkin jälkeen on kiva palata illalla kotiin, laittaa kuvat koneelle, tykätä niistä ja todeta että tää päivä oli sittenkin ihan kiva. 

6 kommenttia:

  1. Iines, en ois ikinä kuvitellu että rakastan sua jonakin päivänä niin paljon ku nyt.

    Iines sinä. <3

    VastaaPoista
  2. Mä en ois kuvitellu että siitä ihanasta hippityttösestä joka käveli Teinilästä Ruokalaan ja joka heti herätti mun mielenkiinnon viime marraskuussa tulisi joskus mun ystävä rakas sisko johon voin luottaa ja jolle voin kertoa kaikkea ja jonka seurassa mulla on näin hyvä olla.

    Joten sinä itse ♥

    VastaaPoista
  3. aivan ihanaa!!! haluan tuommoisen ystävän ja aaa aivan upeita kuvia ja ihana teksti! ja ps. sun ansiosta oon nyt rakastunu yann tirseniin aina upeaa musiikkia kiitos <3

    VastaaPoista
  4. Ihania kuvia ja juttuja :).Ja Ryttylä! Ihana paikka vaikka siitä onkin ehkä sata vuotta (tai kahdeksan) kun siellä opiskelin.

    VastaaPoista
  5. raparperi: Minä olenkin niin niin niin onnekas kun minulla on maailman ihanimpia ystäviä. Onneksi niitä voi aina tulla lisää.

    Mirka: Kiitos! Ja Ryttylä ♥ Hämäävää että joku vanharyttyläläinen lukee tätä. Mutta kivaa.

    VastaaPoista