29. syyskuuta 2011

Tiedättekö miltä tuntuu kun ei vain yksinkertaisesti jaksa? Minusta on tuntunut siltä viime ajat, etenkin viime päivät, juuri siltä. Matkustin tiistaina Opistolta kotiin, olen nukkunut, syönyt, käynyt liian usein Helsingissä ja lukenut Raamattua. Yrittänyt saada aikaan vain asioita joista ei tarvitse olla huolissaan, joten viime päivät ovat olleet täynnä pianoa, jo mainittua Helsinkiä, tekstiviestejä (ei montaa mutta tärkeitä), valokuvia, unta, pipopäiviä (mutta mulla taitaa muutenkin olla pipopäivä keskimääräisesti kaksi kolmesta), pitkähihaisia paitoja, Sannaa ja hiljaisia suunnitelmia. 


Tänään opettelin laittamaan ruokaa, kävin kaupassa äidin kanssa, söin maailman parasta leipää, join raparperiteetä (onko tyhmää jos sanon tässä kohtaa terkut Juulialle joka on minun uusi ystävä ja josta pidän tosi paljon), ostin nipsut takkini hihoihin ja yritin näyttää kivalta. Minulla on kova ikävä ja kyyneliä nolla, tarve päästä taas takaisin, olla taiteellinen ja kertoa jollekin että välitin, välitän, en halua päästää irti. Että en päästä irti. 


Elämä ei tunnu enää minun elämältä, mutta tiedän että kun vain jaksan niin se tulee takaisin entistä enempänä ja kauneutta näkevämpänä, ja silloin minä olen onnellinen. Me muisteltiin tänään Milanoa ja minä toivon että olisipa lauantai koska silloin minua odottaa valokuvauskirpparisessio siskoni kanssa ja retki illalla merenrantaan. Ja sunnuntaina paluumatka ja kirkko (jos tiedätte jonkun kivan aamupäiväkirkon Helsingissä tai Vantaalla niin kertokaahan jooko). 

5 kommenttia:

  1. Hihih ei ole ollenkaan tyhmää, kiitoksia kivoista terkuista! Oi mistä saa raparperiteetä? Minun on ehdottomasti saatava sellaista itselleni tsihi :>

    Kettureppusi on ihana samoin kaulahuivisi! Oi kuvailukirpparisessio kelpaisi enemmän kuin hyvin (nimim. pengoin eilen yksikseni kirpparilla ja viime kuvaussessiosta on jo monta viikkoa)

    Yritä jaksaa ja vietä ihan mahtavan superihana viikonloppu! :)

    VastaaPoista
  2. Tsihii, me käytiin ehkä Robert's coffeessa tai jossain, niin sieltä ostin kupillisen siis. Se oli aika hyvää, maistui ihan raparperille.

    Tule tänne ja lähde mun kanssa kuvaamaan, mulla on kamala tarve nähdä joku ihminen, kuvata ja olla ja kaikkea ja tämä päivä on ihan tyhjä! Tai sillain että periaatteessa tekemistä riittää voi kyllä, mutta ei mitään semmosta mitä haluaisi.

    VastaaPoista
  3. hitsit, tulisitpa pihtiputaalle pian! voisin tulla kuvaamaan ja näyttää nättejä paikkoja. olispa kiva.

    ja hmm, mulle tulee joskus noita samanlaisia olotiloja, ettei jaksa. silloin vain ajattelen hyviä puolia ja asioita, kuuntelen ihmisten negatiivisuuksia ja ärsyynnyn. sitten yhtäkkiä päätän, etten jaksa olla jaksamatta ja kaikki on taas mukavasti. :)

    VastaaPoista
  4. voi, en taida olla tulossa sinne kovinkaan pian. vaikka eihän sitä koskaan tiedä!

    kumpa minäkin osaisin päättää etten jaksa enää olla jaksamatta... mutten taida osata. muuten olisin jo päättänyt niin.

    VastaaPoista
  5. Rakkaat terveiset ihanalle Iinekselle - mun tytölle joka on tärkeä kaunis suloinen hauska iloinen surullinen ja sanomattoman ymmärtäväinen. Kiitos yhteisestä ajasta - ja myös erillisestä.

    Äiti

    VastaaPoista