4. marraskuuta 2011

En oikein ole varma miltä viimeajat ovat tuntuneet. 
Paljoilta hymyiltä, lasten aitoudelta ja ymmärtämisen kyyneliltä ainaskin. 


Tunnottomilta sormilta koska kutominen on liian kivaa


ja pimeneviltä illoilta jotka masentavat vain koska asuntolassa ei saa polttaa kynttilöitä. 

4 kommenttia:

  1. oijoi nuo kuvat on kyllä kivoja. ihanan arkisia vaihteeksi :>

    höh ja ihan tyhmää kun ei saa polttaa kynttilöitä!! se on kyllä paras keino selättää pimeys. mutta ehkä voit hankki ihanat jouluvalot? ;)

    VastaaPoista
  2. voi, kovin hurmaava tämä sinun blogisi. eksyin tänne jokin aika sitten ja päädyin selailemaan postaushistoriaa kovinkin kauas :)

    VastaaPoista
  3. raparperijuulia (en osaa sanoa sua pelkästään raparperiksi enää): Kiitos! Ja joo, kynttilänpolttokielto on tyhmä, mutta siitä johtuen mulle jo viime vuonna (ja sitä edellisenä Englantiin) läheteltiin paljon sähkötuikkuja. :D Nekin käy paremman puutteessa. Ja ensi viikonloppuna suuntaan kotiin, josta mukaan on varmasti lähdössä ainaskin jouluvalot!

    Tiina: Voi, kiitos, ihanaa ja hyvää mieltä tuovaa että tykkäät! :))

    VastaaPoista
  4. Niin hienoo ku sä oot kovasti innostunu neulomisesta. Alkuu puutuu kädet kovastiki ku niistä puikoista vaa ei voi irrottaa, mut kyllä se siitä ku tottuu ajan kanssa.

    VastaaPoista