5. tammikuuta 2012

Hei! Olen Norjassa! 

Saavuin tänne tosiaan eilen, lento lähti kotoa aikaisin aamulla enkä edes osaa kertoa tunnelmiani. Perillepääsy tuntui hyvältä eikä lähteminenkään ihan liian pahalta, mutta siitä huolimatta eilisillan ja tämän päivän mua on vaivannut suunnaton koti-ikävä. Olen päässyt tosi mukavaan perheeseen hoitamaan aivan ihania lapsia ja asumaan mitä hienoimpaan paikkaan, mutta silti. 

Autoilijat päästää jalankulkijat aina ensin, kaikki osaa tosi hyvin englantia, ulkona on kylmää ja kaunista ja mä kyllä varmasti vielä tulen oikeasti tykkäämään tästä paikasta. Tai kyllä mä tykkään jo, mutta mulla on kamala ikävä. Tai semmoinen ristiriitainen olo. Että täällä on hyvä olla, mutta tuntuu ettei mikään ihan kamalasti merkitse kun koti tuntuu niin kaukaiselta. Voi kun saisin taottua päähäni ettei sinne ole pitkä matka ja että välimatkaan ei kuole, mikään ei katoa. En ehkä ihan vielä tajua että seuraavaan Suomenvisiittiin on monta kuukautta. Tai monta ja monta, vajaa kolme. En muista että musta olisi Englannissa tuntunut ensimmäisinä päivinä samalta kuin nyt. 

Tänään vein Rudolfin, perheen 6-vuotiaan pojan, kouluun ja sen jälkeen lähdin kävelemään ympäriinsä. Tarkoituksenani oli kuvata vähän paikkoja, mutta koska kädet jäätyi ulkona niin nopeasti ilman hanskoja niin en jaksanut kuin muutaman. -10 astetta on Suomen plussa-asteiden jälkeen hyvin kylmä. 

Me asumme tällä kadulla. 

Ja tässä talossa.

Ja meidän takapihalla näyttää tältä. 

Suuntasin kulkuni kohti keskustaa ja Kirkegataa, sen varrelta löytyi nimittäin Misjonsambadet ja Pinsemenighet (eli joku lähetysjärjestöjuttupaikka ja helluntaiseurakunta). Kello oli puoli yksitoista ja hellareilla alkoi yhdeltätoista bønnens time, jonka merkitystä eräältä vastaantulijalta kysyin. Päädyin rukouskokoukseen. Taisin alentaa keski-ikää muutamilla vuosilla, nuorin mun jälkeen oli yli kolmekymppinen. Mua kuitenkin kohdeltiin niin huomaavaisesti ja hyvin että oli tosi ihana olla siellä. Ikävä kaikkosi hetkeksi, ei ollut tyhjä olo. Rukoiltiin, laulettiin, luettiin Raamattua, syötiin vohveleita ja värikkäitä karkkirakeita, juotiin teetä ja kahvia ja baptistikirkon pastori vaimonsa kanssa kutsui mut huomenna yhdeltätoista niiden luokse teelle/kahville. Lisäksi sain kuulla pari muuta käymisen arvoista paikkaa, ja aion totta vie käydä katsastamassa nekin. 

Kävelin ympäriinsä ja kävin läheisessä kauppakeskuksessa. Täällä on kamalasti mäkiä, jyrkkiä mäkiä. Tai siis kaikki on mäkeä. Alamäet on ihan kivoja vaikka pelkäänkin kaatuvani koko ajan, ylämäet tulee kasvattamaan mun kuntoa huomattavasti tämän kevään aikana. Keskustaan matka on ylämäkeä ja tulomatka alamäkeä, kauppakeskukselle toisin päin. Molemmat joka tapauksessa hyvin lyhyen kävelymatkan päässä. 

Aloitan kielikurssin helmikuun alussa, ja sitä ennen koitan parhaani mukaan opiskella norjaa itsenäisesti. Saan päässäni muodostettua joitakin luultavasti ihan ymmärrettäviäkin lauseita (kuten jeg ikke snakker norsk tai mitt navn er iines), mutta käytännössä ne sanat mitä osaan käyttää on hei, nei ja takk. Ehkä joissakin tilanteissa nei takk tai ja takk, jopa tusen takk jota täällä vissiin käytetään, niin olen tänään ainaskin vastaantulijalta oppinut (siltä joka kertoi mulle mitä rukous on norjaksi). Mutta siis käytännössä en tosiaan pärjää norjalla ollenkaan, ja mua pelottaa että olen liian arka käyttämään sitä. Ei saa olla! 

Eilen illalla opin ehkä taas jotain sadatta, tuhannetta, miljoonannetta kertaa että kaikki muuttuu paremmaksi kun rukoilee ja lukee Raamattua. Yöunet joltakin osin siis turvattu. Nyt pitäisi keksiä iltatekemistä. Hmm, ehkä opiskelen muutaman sanan norjaa. Tai muutama fraasi voisi tulla enemmän tarpeeseen. 

Katsotaan mitkä on tunnelmat vaikka huomenna tai viikonloppuna tai joskus myöhemmin kummiskin. Nyt menen kasaamaan ajatuksiani ja syömään välipalaa. 

5 kommenttia:

  1. Oi miten ihanan näköinen paikka! :) Mitä kautta oikein päädyit tonne Norjaan? :>

    VastaaPoista
  2. Oon siis tosiaan au pairina, ja tämä perhe jossa olen niin otti muhun yhteyttä. Löysi mut netista Au pair world -nimisen sivuston kautta. :)

    VastaaPoista
  3. Nää sun kuvat on niiiiiin hienoja, ittelle tulee jotenki tosi mitätön olo kun näkee että joku on noin hyvä... Mutta toivottavasti sulla on ihanaa siellä Norjassa :)

    VastaaPoista
  4. Moi Iines, on niin kiva lukea sun blogia ja saadatietää, että sulla siellä kaikki hyvin. Vaikka onkin ikävä. Mullakin on sua ikävä, mutta olen iloinen, että sinulla on rohkeutta elää elämää vapaasti valiten. Kirjoitellaan... Rakkain terveisin äiti

    VastaaPoista
  5. hiekkalaatikkokuva (:

    VastaaPoista