10. tammikuuta 2012

Tänään on sellainen päivä kun käperryn kuumavesipullon kanssa sohvalle kutomaan. Katselen aurinkoneliöitä jotka liikkuvat oikealle, tällä hetkellä koristavat takkaa. Jippu laulaa ja mä lähden kohta ulos tarpomaan koulua ja ruokakauppaa kohti. Aamulla oli likaiset hiukset ja pipo, niin likaiset ekaa kertaa ehkä kahteen vuoteen että piti ottaa otsahiukset sivuun ihan oikeasti. Ei se ollutkaan niin rumaa. Myöhemmin tartuin saksiin, muutama sentti ja sitäkin suuremmalta tuntuva kasa hiuksia tippui nips naps, näin kävi nyt. On tilaa kasvaa taas. Hiuksilla ja minulla. 


Mulla on aika huono villasukkatilanne niin kudoin tällaiset nilkkasukat. Paksut lämpöiset tossumaiset juuri sopivat tähän hetkeen ja elämäntilanteeseen. 


Jos uskaltaisin niin sulkisin silmät ja miettisin. Nyt en sulje silmiä mutta mietin silti. Täällä on aika hyvä olla. Elämässä. Norja on näyttänyt minulle kaunista puoltaan silloin kun joka aamu kävellään koululle ja lasketaan pilkkijät jäällä. Kun tajusin miksi web-kamera on niin sumea (he he he he he). Kun joku soittaa tai laittaa minkä tahansa viestin. Kun kerään lankakeriä olohuoneen pöydältä lattialta sohvalta. Kun en ihan ymmärrä mutta ymmärrän kuitenkin. Kun hengästyneenä saavutan mäen huipun ja rautatieaseman enkä ole vasta kuin puolimatkassa.


Kuinka helposti tottuu siihen kuka on? Milloin on päässyt perille? Minkälainen tulevaisuus tulee, voiko sen itte valita (voi) ja kun valitsee niin voiko valita väärin? 


Nautin olostani mutta samalla koko ajan odotan odotan. Ja haaveilen yhestä. 
Elämä on aika ihanaa ja maailma kaunis. 
Koko maailma ei voi olla mun koti vaikka haluaisinkin sanoa niin. 

1 kommentti:

  1. Kiitos Iines kun sain tänään just nyt lukea sun blogia ja katsella sinun kauniita kasvoja ja virkeitä silmiä. Ja voimaannuin kovin sun ajatuksista...
    Halauksin äiti

    VastaaPoista