7. helmikuuta 2012

Aloitin eilen (en voi uskoa että se oli vasta eilen) norjan kielikurssin. Eilisen jälkeen tunnelmat oli tämänlainen Facebook-päivitys: 

(tiedän että siinä on virheitä mutta who cares, oon ollu siellä kurssilla nyt vasta kaks päivää) 

Tänään tunnelmat on olleet melkoisen samanlaiset, paitsi ootan ehkä huomista vielä enemmän kun eilen odotin tätä päivää. Tosin tää päivä oli ihan totaalisesti odottamisen arvonen, millonkohan alamäki alkaa? 

Ei me olla tänään opittu muuta kun aakkosia, kellonaikoja, viikonpäiviä ja muuta semmoista mitkä taitaa olla mulla jotenkin jo ruotsin pohjalta ja omien lukemisteni kautta myös hallussa aika hyvin. Mutta mulla ei missään nimessä ole silti ollut tylsää. On maailman paras tunne kun mulla on taas luokka johon kuulun. Käytävät joita pitkin aamuisin kävelen ja joiden varrelta etsin luokan jonka ulkopuolella pitää odottaa opettajaa. Saan pakata eväslaatikon ja mehupullon aamulla laukkuun taukoa varten. Olen osa sitä nyt kolmentoista ihmisen sekalaista sakkia. Mun vieressä istuu joku ja me kaikki opiskellaan samoja asioita, halutaan tutustua toisiimme, oppia toistemme nimiä ja sitä mistä maista kaikki on kotosin ja nauretaan meidän opettajalle joka on hauska ja paras. Ainaskin mun mielestä. Ja siitä naurun määrästä jonka tunneilla kuulee voi päätellä että en ole ainoa joka näin ajattelee. 

Lisäksi tutustuin tänään Joycieen, kävin hänen luonaan kylässä ja meidän tie vei vielä pullonpalautuskoneen kautta pizzalle yhdessä. Kokemusten ja pienten elämäntarinanpalasten jakamista, molemmille tärkeitä hetkiä. Toteamuksia että meidän pitäisi puhua norjaa keskenämme. Taidettaisiin jäädä siihen että mikä sun nimi on ja mistä olet kotoisin, vielä toistaiseksi. 

Lisäksi olen tänään leikannut kuvia lehdistä ja rakentanut lasten kanssa majan. Lukenut autokirjasta outoja nykyaikaistettuja perinnesatuja ja miettinyt että olisipa hyvä käydä taas ajoissa nukkumaan. Kello on kymmentä vaille kymmenen (klokka er ti på ti, tämän opin tänään), joten vielä on melkein mahdollisuus siihen. 





PS: Mun blogilla on yhtäkkiä 100 lukijaa (tosi yhtäkkiä, oon oottanu tätä hetkeä kuin kuuta nousevaa ja ärsyyntyny aina ku luku on tippunu yhdellä sen taas noustua yhdeksästäkymmenestäseitsemästä jossa se on jumittanut ties kuin kauan), ja mulle tuli mieleen että ois kiva kutoa jollekin vaikka lapaset. En halua kuuluttaa että järjestän arvonnan koska se tuntuis hölmöltä ja pelkään vaan että kukaan ei kommentoisi niinkun ei yleensäkään sillon kun kysyn jotain. Mutta rohkaistun nyt kuitenkin sen verran että kysyn että kuka haluis että kudon sille lapaset? (en lupaa kaikille niille jotka sanoo joo. ja olkaa kilttejä ja sanokaa jotain muutaki kun joo. vaikka jotain kivaa ja piristävää) 

6 kommenttia:

  1. ooh, lapaset! ihailinkin sinun kutomuksiasi jo aiemmin täällä blogissa. ja anteeksi, etten muista useammin kommentoida (tai oikeastaan ylipäätään ikinä), luen kyllä aina. olen kovasti kateellinen mutta myös onnellinen kaikesta ihanasta mitä saat kokea siellä vuorimaassa :D

    VastaaPoista
  2. Voi sinun tekemät lapaset olisi varppina aivan kivoimmat ja ilostuttavimmat. Semmoiset että hymyilyttää vain kun pujauttaa ne kätösiinsä ja sitten tekee mieli heipata kaikkia, jotta saa näytellä lapasia!

    Niin hauskaa että nyt saat opiskella norjaa. Minulla on yksi muumikirja norjaksi. Ymmärrän siitä miltei kaiken ihan vain ruotsin taidolla, hupsua :> Ja voi jos sait ystävän! Parasta jos on joku jonka luo mennä kylään.

    VastaaPoista
  3. Jes Iines, osaat norjaa!!! Sä opit mitä vaan näköjään. Olet rohkea ja rakas. halaus. Äiti

    VastaaPoista
  4. Teidän äitin kommentti sai minut hymyilemään. Sinä olet rohkea!

    VastaaPoista
  5. Tiiätkö, mua ärsyttää ja inhottaa ihan tosi paljon kun olen muka tosi kiireinen, ahdistunut ja stressaantunut sekä hyvin laiska lukiolainen. ÄÄÄÄÄÄ. Sillä en ole kirjoittenut (yhdellekkään) kirjekaverilleni PITKÄÄN aikaan ja varsinkin heti kun sain sun norjanosoitteesi, ajattelin, että waau pitää päästä heti kirjoittamaan ja silti en saa mitään aikaiseksi kun uppoudun fysiikan tai matikan kirjan sisään enkä pääse pois. Tai vaan sohvan uumeniin tuijottamaan sarjoja. HYIHYI MINUA! Siispä yritän sanoa että voi kyllä lapaset lämmittäisivät täällä 30 asteen pakkasissa (tosin nyt oli vain alle kymmenen mutta vielä alkuviikosta oli kylmä) ja niin. Ja sitten vielä yritän ryhdistäytyä ja kirjoittaa pian :) ja niin mutta oijoi norja vaikuttaa niin USKOMATTOMALTA aivan erityisen ihanalta ja täydelliseltä !! olethan onnellinen :) <3

    VastaaPoista
  6. Mulla on jo sun tekemät lapaset <3

    VastaaPoista