23. huhtikuuta 2012


Pidän tunnelmasta, en pidä siitä että sumua oli niin paljon (tai lumisadetta) että taustalla olevat vuoret eivät näy. Olen tänään askerrellut elämäni hienoimman spålapin, sisällä ei vielä ole kamalasti mitään, mutta se tulee täyttymään Raamatunkohdista. Ostin kumisaappaisiini sopivan sateenvarjon (kirkkaanpunaisen). Tänään on satanut melkein koko päivän vettä. 
Miten näin edes voi käydä? 

Aamupäivällä tuntui tältä: 


Nyt tuntuu tältä: 


Ja tää oli kivaa tänään: 

Tänään tuntuu haikealta. Ihan kun olisin hukannut jotakin, ihan kun en millään saisi kiinni, ihan kun olisin tehnyt maailman hienoimman sukan ja yhtäkkiä silmukat alkaisi purkaantua itsestään enkä jaksaisi neuloa sitä uudelleen. 

Tässä on kolme kuvaa siltä iltapäivältä kun lähdettiin Suomeen. Tuntuu että siitäkin on taas ikuisuus. Ja että viime joululoma on eri elämästä. En voisi kuvitella olevani missään muualla nyt mutta silti mulla on kamala ikävä. Ei kotiin, ei uniin eikä menneeseen. Ikävä ihan muuten vaan. 

Onneksi saan lähteä hakemaan Rudolfia koulusta 20 minuutin päästä, unohtaa omat olotilani ja leikkiä ja pelata koko iltapäivän. Sadekin on lakannut - ihan niin kuin rukoilin. 




Tässä viimeisessä kuvassa on Mila joka on oppinut poseeraamaan. En voi melkein vieläkään tajuta että mulla on ollut pikkusisko kohta kaksi vuotta. Mutta se on ihana ja sitä on ikävä. 


Nautin elämästä Norjassa, ihan toden totta nautin. Olen oppinut puhumaan niin paljon norjaa että osaan kommunikoida norjaksi, vaikka eilen sainkin Adolfilta vähän tyhmäävän kommentin taitoihini liittyen: "Iines sinä et puhu kovin hyvää norjaa." En silti aio masentua. 

Haluaisin alkaa tekemään enemmän jotta elämään palaisi valo ja värit. Iltaisinkaan ei ole enää niin pimeää, se antaa mahdollisuuksia. 

En oikein osaa sanoa mitä odotan koska stressaan niin paljon juuri nyt. Koitan ettiä töitä. CV on kirjoitettu ja nyt mulla on noin 20 yksityisen päiväkodin yhteystiedot. Alan ottamaan yhteyttä ihan pian, luultavasti jo tänään tai huomenna. On paljon selvitettävää ja kysyttävää, mutta mulla on aika mahtavia ihmisiä auttamassa ja vastailemassa kysymyksiin myös. Ainiin ja mulla on myös rukouksia kuuleva Jumala, sen takia mun ei pitäisi huolehtia mutta huolehdin silti ihan valtavasti. Ja sitten lopussa tajuan taas että kaikki menee just hyvin. 

Tulen takaisin Suomeen 21. kesäkuuta. Siihen on alle 2 kuukautta. Niin lyhyt aika ei haittaa ollenkaan jos saan palata takaisin tänne. Suomen kesä on kokemisen arvoinen, edes muutamaksi viikoksi, ja jos ei tarvitse ikävöidä Norjaan sen takia ettei pääsisi takaisin, niin tulen aivan varmasti viihtymään. 

Oikeastaan viihdyn elämässä muutenkin. Tänään vaan tuntuu haikealta ja siksi sumuiselta ja ylitsepääsemättömältä. Kohta asiat on varmasti jo toisin. 

22. huhtikuuta 2012

Mulla on ollut taas edelleen aina kamalan huono omatunto siitä että luen hirveesti muitten blogeja ja ne kirjottaa niin paljon ja kuvaa niin paljon ja kaikkea. Mutta sitten muistan miksi alun perin perustin tämän blogin (koska Englanti) ja että mitä oon aina pitänyt tärkeänä tämän blogin olemassaolossa: sitä että en pakota itteäni kirjottamaan vaan että kirjottelen kun huvittaa ja jos en jaksa jakaa mitään puoleen vuoteen niin okei sitten en jaksa. Nyt mua enemmän harmittaa ehkä siksi että en myöskään ole jaksanut kirjoittaa päiväkirjaa joten mulla ei ole tästä Norjankeväästä niin hirveän paljoa kirjoitettua materiaalia olemassakaan (Englannista oli hirveä määrä blogimerkintöjä ja kuusi päiväkirjaa). 

Yleensä en osaa tehdä mitään jos joku laittaa jotain haasteita ja ne tuntuu aika tyhmiltä kun haluaisin vaan laittaa kuvia ja kirjoittaa ja jotenkin välittää tunnelmia. Okei, oon mä muutaman joskus tehnyt. Mutta nyt kun ihana Jemina laittoi tällaisia kysymyksiä yksitoista kappaletta niin en halua olla vastaamatta niihin! En tosin jaksa jakaa tätä eteenpäin kenellekään vaikka pitäisikin, en tykkää semmosesta. Mutta kysymyksiin on kiva vastailla, varsinkin kivoihin kysymyksiin. 

1. Millainen on unelmavillatakkisi? 

Semmoinen aika ohut, mutta kuitenkin tarpeeksi paksu, neule joka olisi juuri sopivan kokoinen. Siinä olisi tarpeeksi pitkät hihat ja se olisi tarpeeksi pitkä muutenkin, siinä olisi ehkä jotain yksityiskohtia helmassa tai taskuissa tai niskassa ja kirjailtuna lukisi jotakin tärkeää. Väristä en ole ihan varma, mutta luultavasti jotakin pehmeää ja maanläheistä. Materiaali ei kutittaisi eikä venyisi. 

2. Mikä tekee sinun kaupungistasi kivoimman? 

Lasken tämän hetken kaupungikseni Lillehammerin koska niin no koska asun täällä nyt. En osaa verrata tätä muihin Norjan kaupunkeihin koska en ole ollut (melkein) missään. Mutta mun mielestä täällä parasta on se että tämä on pieni kaupunki, mutta silti tuntuu että täällä tapahtuu paljon ja oikeastaan kaikki tarpeelliset kaupat ja semmoiset asiat löytyy täältä. Vuoret saa aikaan semmoisen tunnelman että on jossakin kaukana ulkomaailmasta, mutta toisaalta junarata vie kahdessa tunnissa Osloon. Täällä on kauniit maisemat (järvi ja vuoria) ja ihania ihmisiä, tai ainaskin mä olen törmännyt paljon ihaniin ihmisiin. Lisäksi täällä on paljon kirkkoja. Ja kävelykatu. Mulle tärkeintä täällä on ehdottomasti ystävät ja kirkkotapaamiset ja se elämä jonka olen täällä onnistunut luomaan. 

3. Lempilautapelisi? Perustelut on tärkeimmät! 

Lasketaanko korttipelit lautapeleiksi? Jos lasketaan niin ehdoton suosikki on Ligretto koska siinä on koko aika menossa oma vuoro = ei tartte odottaa, lisäksi saa olla tekemisissä numeroiden ja nopeuden kanssa mutta ei tarvitse laskea ollenkaan (paitsi pisteitä mutta silloin ei ole kiire ja se on helppoa). Lisäksi kortit on toiselta puolelta niin räikeitä ja värikkäitä että ei voi erehtyä mikä kortti on kyseessä ja toiselta puolelta ne sitten toisaalta on niin hempeitä ja söpöjä että tykkään niistä hirveesti. 
Jos Ligrettoa ei lasketa lautapeliksi edes tässä tapauksessa niin vastaan Alias. Suomeksi! Koska puhuminen on kivaa ja koska olen hyvä selittämään sanoja ja keksimään mitä se toinen selittää. 

4. Parhain kirpparilöytösi ikinä? 

Ikinä?? En osaa sanoa. Yksi hyvä oli kun ostin Kierrätyskeskuksesta (lasketaanko se kirppariksi) kirjahyllyn. Se on ihana ja maksoi 30 euroa ja tarvitsin sitä tosi paljon. Toinen hyvä oli semmoinen Marimekon oliivinvihreä perus olkalaukku kolmella eurolla (uutena ne maksaa en edes tiedä kuinka hirveän paljon) joskus kun olin lukiossa ja kävin hirveällä kiireellä viereisellä kirpparilla ja meinasin myöhästyä junasta ja olin haaveillut semmoisesta laukusta jo ties kuin kauan aina kuitenkin tietäen etten koskaan raaskisi ostaa semmoista uutena. Ja sitten mulla tällä hetkellä tosi paljon käytössä oleva musta nahkainen säkkimäinen olkalaukku. Ja talvitennarikengät jotka oli täydelliset mutta meni rikki tänä talvena (kyllä niitä vieläkin voi käyttää mutta niihin tuli reikä pohjaan joten... joten joo). 

5. Onko paikkaa jonne ihan hirveästi kaipaat? 

Ryttylään. Etenkin kun tiedän että siellä vielä kuukauden verran on paljon rakkaita ihmisiä ja sitten kaikki lähtee kauas ja mä en ole siellä sanomassa heippa. Se tuntuu niin lopulliselta. Muutenkin Ryttylätunnelmaa on ikävä. Myös Englantia on ikävä, mutta Ryttylää paljon paljon enemmän tällä hetkellä. 

6. Lempiblogisi? Nimeä vain yksi! 

Vain yksi! Eikö saisi nimetä vähänniinkuin jokaisen muutaman jostakin muutamasta jokaisesta kategoriasta? Koitan keksiä vaan yhden. Ensimmäinen joka tuli mieleeni on Hupsistarallaa. Oon sitä jo jonkun verran kauan lukenut ja tykkään siitä ettei kaikki ole liian vakavaa ja että saan inspiraatiota väreistä ja kaikesta käsintehdystä. En tiedä miksi, mutta tykkään tosi paljon. Ei tartte stressata että jaksaako ajatella liian syvällisesti kun tekstit ymmärtää pohtimattakin, ja samalla myös huomaa että asiat on niin aitoja. En tykkää liian ylitaiteellisista blogeista kauheasti (paitsi joskus). Ja tuota kautta olen saanut suuren kutomisinnostukseni ainaskin osittain, joten en voi olla muuta kuin kiitollinen! 
(nimeän nyt kuitenkin vielä pari muutakin koska en voi olla tekemättä sitä. Sayonara Suomi koska musta on ihana seurata miten Hilda pärjäilee Japanissa, Muita ihania koska rakastan värimaailmoja ja Lauluja auringolle koska tartten taidetta ja semmoista jonka taustalle sopii klassinen musiikki. ja jota kuta kenen valokuvista voi olla vähän kateellinen - tunnelmasta) 

7. Kivoin eskarimuisto? 

En oikein ollut kunnolla eskarissa. Käytiin vaan välillä Rosan kanssa tekemässä tehtäviä isojen ryhmässä ja sitten palattiin meidän Karpaloryhmään takaisin koska meidän pikkusisarukset oli siellä. Mutta luulisin että Rosan kanssa vietetyt hetket kun oltiin ne ainoat isot meidän ryhmässä, ne eskarilaiset jotka aloittaisi kohta koulun, ja siksi oltiin tosi paljon kahdestaan. Ne hetket kun ulos sai laittaa vaan ulkohousut ja takin sai jättää sisälle paitsi jos oli niin pieni että käytti vielä haalaria, hähää. 

8. Paras televisiosarjan tai leffan lapsihahmo? 

Tää on tosi vaikea! Jouduin oikeasti miettimään kauan tätä enkä vieläkään tiedä. Saako sanoo Leijonakuninkaan Simba? :D Ei mulle nyt tuu mitään semmoista ahaa-elämystä että tämä. Vaikka tuntuu että joku oisi olemassa, en vaan millään saa nyt mieleeni että mikä. 

9. Osaatko uida? 

Osaan, tai osasin ainaskin viimeksi joskus kun kokeilin (siitä on aika paljon aikaa), mutta en ollenkaan tykkää uida kun vesi on märkää, ei voi pitää normaaleita vaatteita päällä ja hiuksetkin yleensä kastuu, enkä näistä syistä (ja muista) johtuen tunne oloani oikein turvalliseksi/mukavaksi. 

10. Unelmabrunssin menu? 

Hmm, kaikkea semmoista hyvää aamupalaherkkuruokaa jota en kuitenkaan aamuisin edes pystyisi syömään koska en syö aamuisin oikeastaan. Karjalanpiirakoita ainaskin. Ja semmoisia dinosaurussuklaamuroja joita sai silloin kun olin pieni mutta enää ei mistään (ja maitoa niitten murojen kanssa). Ja jotain superhyvää hedelmämehua, sitten tavallisella juustolla ja aurajuustolla täytettyjä vohvelileipiä. Ihan hirveesti ei tule muuta mieleen. Paitsi että ennen kaikkea voisin huuhtoa yönmaun suusta pois kylmällä rasvattomaan maitoon tehdyllä Nesquik-kaakaolla. 

11. Miten nimeäisit yksitoista kissanpentua? 

Sininen, Puff, Tänään, Ristipisto, Hilpeys, Dinosaurus, Mirri, Mutta, Tähti, Minun pieni maailmani, Kevät... Näin esimerkiksi, riippuu tietty miltä ne kissat näyttäis. Voisin myös nimetä kaikki tuotemerkeillä tms: Canon, Nesquik, Novita, Marimekko... En jaksa keksiä kaikkia, mutta sitä rataa kuitenkin. Myös norjankieliset sanat olisi kivoja. Kuitenkin kävisi varmaan niin että jos asuisin Norjassa niin nimeäisin kaikki suomeksi ja jos Suomessa niin norjaksi. Toivottavasti ei koskaan tule semmoista tilannetta että täytyy nimetä niin monta! 


11. huhtikuuta 2012

Mulla olisi kamerassa kuviakin, mutta nyt tuntuu siltä että en jaksa ladata niitä tähän. Kirjoittelutahtini ei kyllä muutenkaan päätä huimaa, joten ehkä välillä voisin jaksaakin jotakin, mutta en tänä iltana tai nyt. 

Olin reilun viikon Suomessa, palattiin maanantaina Norjaan. Suomesta en osaa sanoa sen enempää paitsi että oli kiva olla siellä, oli ihana viettää aikaa perheen kanssa, nähdä ystäviä ja käydä Ryttylässä, puhua suomea koko ajan, fiilistellä Helsinkiä ja syödä Fazerin suklaata ja värillisiä turkinpippureita. Ja kerkesimpä kolme päivää olla töissäkin. Pelkäsin etukäteen ja pelkäsin Suomessa ja vielä maanantainakin että mulle tulee kamala koti-ikävä kun palaan tänne, mutta toistaiseksi vaikuttaa aika positiiviselta. On tuntunut entistä mukavammalta olla lasten kanssa, entistä mukavammalta olla norjankurssilla ja on entistä kivempaa nähdä kavereita huomenna kirkolla. 

Norjankurssilla on ollut mielenkiintoista koska sain tänään yllättäen tietää niitä kielioppiasioita mitä olen halunnutkin mutta joista en jostakin syystä ole itse ottanut selvää (no okei, jotain niinkin ihmeellistä kuin sivulauseen sanajärjestys johon tarttin vaan varmistusta että näin se on). Lisäksi mun vieressä usein istuva tyttö piti tänään oikein Iineshehkutuspäivän. Se on antanut mulle lempinimen "go-green" ja useammin kun mun oikeaa nimeä se kutsuu mua hipiksi johon lisää aina jonkinlaisen adjektiivin. Kaikista mukavinta on että tulen kyseisen ihmisen kanssa toimeen ihan käsittämättömän hyvin vaikka aluksi luulin että se olisi viimeinen ihminen johon tutustuisin. Mun pitäisi olla jo oppinut ettei pidä koskaan ajatella etukäteen niin. 

Huomenna on töistä vapaa päivä, aion norjankurssin jälkeen käydä kirkolla, viettää iltapäivän ehkä kotosalla, tekisi mieli kutoa oikein paljon, illalla lähden taas kirkolle. Koitan puhua norjaa koko ajan huomenna, norjalaisten ihmisten kanssa siis. En tule onnistumaan, mutta ei mikään estä yrittämästä. Voisin myös harkita puheen norjaksi vaihtamista kotona ei suomea puhuvien perheenjäsenten kanssa. Tuskin onnistun siinäkään, mutta tänään sanoin jo "nei takk". Se on ihan hyvä alku.