23. huhtikuuta 2012

Tänään tuntuu haikealta. Ihan kun olisin hukannut jotakin, ihan kun en millään saisi kiinni, ihan kun olisin tehnyt maailman hienoimman sukan ja yhtäkkiä silmukat alkaisi purkaantua itsestään enkä jaksaisi neuloa sitä uudelleen. 

Tässä on kolme kuvaa siltä iltapäivältä kun lähdettiin Suomeen. Tuntuu että siitäkin on taas ikuisuus. Ja että viime joululoma on eri elämästä. En voisi kuvitella olevani missään muualla nyt mutta silti mulla on kamala ikävä. Ei kotiin, ei uniin eikä menneeseen. Ikävä ihan muuten vaan. 

Onneksi saan lähteä hakemaan Rudolfia koulusta 20 minuutin päästä, unohtaa omat olotilani ja leikkiä ja pelata koko iltapäivän. Sadekin on lakannut - ihan niin kuin rukoilin. 




Tässä viimeisessä kuvassa on Mila joka on oppinut poseeraamaan. En voi melkein vieläkään tajuta että mulla on ollut pikkusisko kohta kaksi vuotta. Mutta se on ihana ja sitä on ikävä. 


Nautin elämästä Norjassa, ihan toden totta nautin. Olen oppinut puhumaan niin paljon norjaa että osaan kommunikoida norjaksi, vaikka eilen sainkin Adolfilta vähän tyhmäävän kommentin taitoihini liittyen: "Iines sinä et puhu kovin hyvää norjaa." En silti aio masentua. 

Haluaisin alkaa tekemään enemmän jotta elämään palaisi valo ja värit. Iltaisinkaan ei ole enää niin pimeää, se antaa mahdollisuuksia. 

En oikein osaa sanoa mitä odotan koska stressaan niin paljon juuri nyt. Koitan ettiä töitä. CV on kirjoitettu ja nyt mulla on noin 20 yksityisen päiväkodin yhteystiedot. Alan ottamaan yhteyttä ihan pian, luultavasti jo tänään tai huomenna. On paljon selvitettävää ja kysyttävää, mutta mulla on aika mahtavia ihmisiä auttamassa ja vastailemassa kysymyksiin myös. Ainiin ja mulla on myös rukouksia kuuleva Jumala, sen takia mun ei pitäisi huolehtia mutta huolehdin silti ihan valtavasti. Ja sitten lopussa tajuan taas että kaikki menee just hyvin. 

Tulen takaisin Suomeen 21. kesäkuuta. Siihen on alle 2 kuukautta. Niin lyhyt aika ei haittaa ollenkaan jos saan palata takaisin tänne. Suomen kesä on kokemisen arvoinen, edes muutamaksi viikoksi, ja jos ei tarvitse ikävöidä Norjaan sen takia ettei pääsisi takaisin, niin tulen aivan varmasti viihtymään. 

Oikeastaan viihdyn elämässä muutenkin. Tänään vaan tuntuu haikealta ja siksi sumuiselta ja ylitsepääsemättömältä. Kohta asiat on varmasti jo toisin. 

1 kommentti:

  1. OOOO jä täältä löysin helpotuksen. huh 21. kesäkuuta. heee jos tämä pitää paikkaansa. Huu. Säikähdin jo melkein, ettei me nähdä.

    VastaaPoista