23. heinäkuuta 2012

Mulla on kyllä ehkä suloisin sisko ikinä. On ollut ikävä koko kevään kun on tuntunut etten pysy mukana ollenkaan siinä miten nopeasti se kasvaa ja entä jos seuraavalla kerralla kun tapaan sen niin se osaakin jo puhua. Ja on unohtanut mut. Erossaoloajasta huolimatta me tullaan kyllä erityisen hyvin toimeen ja meillä on kivaa yhdessä. 

Mila osaa näyttää edustavalta kun siitä ottaa kuvan ja sanoo että hymyile. 


Lisäksi sillä on muutenkin ihan parhaita ilmeitä, eleitä ja äänenpainoja. 


Mila tykkää myös aurinkolaseista, ja aina kun se laittaa omat päähänsä, se tuo myös mulle omani koska luultavasti otaksuu mun tarvitsevan niitä ihan yhtä paljon kuin se omiaan. Vaikka sitten istuttaisiinkin sisällä. 


Lisäksi Mila tykkää potkumoposta ja hiekkalaatikolla leikkimisestä (ja nukeista, nalleista, pianonsoitosta, ruuanlaitosta, moottoripyöristä jne.), mutta kun vastaan tulee muurahainen niin se nostaa jalat ylös ja kiljuu vähän. 


Kohta olenkin taas suuntaamassa bussille viettääkseni päivän Milan ja isän kanssa! 

2 kommenttia: