29. lokakuuta 2012

Kaikki on päivittäneet koko viikonlopun joka paikkaan että LUNTA, mutta täällä sitä ei ole ollut. No, nyt on. En kuitenkaan ottanut siitä kuvia. Sen sijaan otin kuvan huoneestani, ihan täysin samasta paikasta kun pari päivää sitten. Huomaako kukaan mitään uutta?


Tässä kuvassa olen lähdössä Ikeaan, koska oli niin tylsää. Tykkään hupustani. 


Jostakin keksin lauantaina leikata pahvista ympyröitä ja hurauttaa ne ompelukoneella yhteen, koska huonettahan ei voi koskaan koristella liikaa. Idea ei suinkaan ole uusi, mutta olin yllättynyt miten nopea se oli toteuttaa ja miten kivalta se näyttää. Pahvit/paperit peräisin revitystä ruskeasta luonnoskirjasta, askarkartelutarvikkeistani (nuo vaaleanpunaiset käsintehdyt paperit) sekä Ifolorin valokuvataskuista (nuo värikkäät). Ostin Ikeasta myös jouluvaloja. 



Olen istunut jo useamman hetken lattiallani neulomassa. Ja syömässä suklaata ja kuuntelemassa musiikkia. Ikkuna on auki jotta muistaisin että ulkona on pakkasta ja osaisin arvostaa sitä että täällä sisällä ei. Ilta pimenee, se on kaunista. 

27. lokakuuta 2012

En tiedä miksi, mutta ajattelin kuitenkin että kun viihdyn huoneessani aika suhteellisen hyvin ja kun tämä on minulle aika tärkeä paikka jo nyt, niin voisin jakaa teidänkin kanssa vähän miltä täällä näyttää. Oikeastaan olen yrittänyt ottaa kuvia täältä jo aika monta kertaa, mutta aina ne jotenkin epäonnistuu ja saa koko huoneen näyttämään ihan tylsältä ja tympeältä paikalta. Niin vähän ehkä kävi tälläkin kertaa, mutta jos haluatte varmistua siitä että elän ihan viihtyisässä sopessa niin tulkaa kylään ja tarkistakaa asia. 


Mun huone siis sisältää no ensinnäkin itse tämän huoneen joka ei ole suurensuuri, mutta johon mahtuu sänky (tai kaksi yhteen laitettua sänkyä), pitkä pöytä ja vaatekaapit. Omaa lisää on yöpöytä, laatikko ja "nojatuoli" joka on koottu ylimääräisistä tyynyistä, matosta ja peitoista. Lisäksi mulla on oma vessakylppäri ja se on aika kätevää. En usko että ketään hirveästi kiinnostaa, mutta no otin silti kuvia myös mun hammasharjoista ja purkeista ja purnukoista ja koska niistä tuli kivan värisiä niin jaan nekin teidän kanssa. Kokonaista onnistunutta kuvaa en onnistunut kuitenkaan kylppäristä nappaamaan... 



Mulla on aivan ylipitkä pöytä ja sen toisessa päässä on jonkinlainen käsityötarvikkeiden säilytyspiste. Tämän (tänään siivoamani) lankakasan ja kangasvaraston lisäksi siitä löytyy myös ompelukone ja -tarvikkeita. Kangaskasan päällä näette myös jonkin verran valmiita neulomuksia, luultavasti joululahjaksi päätyviä. 


Näissä huoneissa on valmiina siis jo kalusteet, ja melkein itketti kun ensimmäisen kerran saavuin asuntolalle ja luulin ettei huoneen ankeudelle ole tehtävissä mitään. No, olipahan kuitenkin, varsinkin kun sain ylipitkän ja jotenkin niin turhauttavan epäkäytännöllisen pöydän siirrettyä seinältä toiselle.  Tiedän että se näyttää sotkuiselta, mutta ei se oikeasti ole, tavarat vaan täytyy säilyttää jossakin ja mä tykkään säilyttää ne näkyvillä. 


Tämä on pieni yksityiskohta vaan mistä tykkään, ihanat purkit jotka ostin Norjasta viime viikolla ja Ikean lastenosastolta ostettu pahvinen lokerikko jonka laatikot päällystin lahjapaperilla. Niin ja kirjoja ja käsityökori. Tykkään pienistä söpöistä kohdista huoneessa ja tämä on ehdottomasti yksi niistä. 


Nykyisin asun täällä oikeastaan aika mielelläni, tykkään siitä että mulla on oma paikka, vaikkei tätä nyt ehkä ihan omaksi asunnoksi voikaan kutsua. Kuitenkin jokin kolo suuressa maailmassa jonka oven saa lukkoon, jonne saa sytytettyä kynttilöitä palamaan ja jonka suihkussa voi käydä koska tahtoo. Tykkään myös siitä että täällä ei ole vielä liikaa tavaraa, vaan mulla on jopa mahdollisuudet löytää se mitä etsin. Lisäksi asun noin 50 metrin päässä koulusta mikä ei koskaan ole huono asia. 

Yritän ehkä valaa itseeni ja asenteeseeni asuntola-asumista kohtaan jotain positiivista. Mutta se näyttää vähän toimivan, joten mikäs siinä. 

25. lokakuuta 2012

Teimpäs jotain vähän hetken mielijohteesta. Tuntuu ettei mikään oikein toimi, ainaskin selitän ihan höpöjä ja höngin ocarinaan tyhmästi, mutta menköön. Tällainen höpsö nyt vain olen. Videoi on kiva kyllä tehdä, joskus voisin puhua englantia. Norjaan en uskaltaudu, ehkä, vielä. Saa kertoa ideoita, en kyllä lupaa toteuttaa. 


Niin ja äänen- ja videonlaatu on taas ihana web-kamera.

Niin ja ocarinaan puhallellessa ei kamalasti voi hymyillä, mutta en oikeesti oo noin möks. 

24. lokakuuta 2012

Kävin Norjassa. 


Rakastan Norjaa edelleen yhtä paljon kuin ennenkin. 


Norjassa pystyn hengittämään. 


Norjassa jugurtti ja kaikki sitä muistuttavat on luksusta.


Norjassa olen kaukana kaikesta paitsi itsestäni, Jumalasta ja ystävistäni. 


Norjassa osaan soittaa pianoa.


Norjassa pelkään vain kotiinpaluuta.


Norjassa minä hymyilen leveämmin - niin että hampaat näkyy. 


Norjassa minun ei ole pakko laittaa hiuksia joka päivä. 


Norjassa minä puhun norjaa ja englantia ja kissoille ja vauvoille suomea.


Norjassa minä syön suklaata harvoin koska se on niin kallista.


Norjassa on kaunista - sekä minä että elämä.


Norjassa sydämeni on kotona. 


Joskus minä vielä muutan takaisin Norjaan. 

3. lokakuuta 2012

Tänään oli auringonpaiste ja mun piti päästä hengittämään. Lähdin rantaan, sinne menee pitkät portaat. Otin tietokoneen mukaan mikä ei johtunut suinkaan siitä ettenkö voisi siitä hetkeäkään olla erossa. Syy oli sen sijaan se että tietokone on ainoa omistamani asia jolla saa otettua videota (kännykkää ei lasketa koska videon maksimipituus on 30 sekuntia), huonolaatuista tosin silläkin. 


Istuin laiturilla ja näytin varmasti höpsöltä, mutta ketään ei näkynyt missään, joten sillä ei oikeastaan ollut väliä. Videosta tuli huonolaatuinen mutta pidän siitä, se teki tehtävänsä mikä kaiketi onkin tärkeintä. Toi aurinkoa vaikka siinä vaiheessa päivää jo tuulikin kylmästi ja aurinko kurkisteli pilvien takaa vain vähän. 


Videosta tuli haikea, mutta ehkä se otti mun omaa haikeutta sitä kautta pois. Siitä tuli myös kaunis vaikkei värimaailmoissa olekaan mitään kovin silmäähivelevää. Ajatus on ehkä tärkein ja kaikki saavat tulkita sen niin kuin haluavat. 



1. lokakuuta 2012

Haikeus on sitä kun on ikävä jonnekin jota ei voi saada 
tai jota ei tiedä 
tai jota vaan kaipaa muttei löydä. 


Minä olen haikea lentämisestä, 


haikea menneistä keväistä. 


Ikävöin raikasta hämärää takapihalla


ja ikävöin semmoisia ihmisiä joita en vielä edes tunne. 


Ajattelen että muistavatkohan he minut vielä isoina


ja muistanko minä muutakin kuin nimet. 

Tässä on vielä kaksi paikkaa jota ikävöin. 
Ensimmäinen on Ryttylä


ja toinen on tämä. 


Vaikkei enää kauaakaan 
niin silti mikään ei ole enää kuten ennen.