3. lokakuuta 2012

Tänään oli auringonpaiste ja mun piti päästä hengittämään. Lähdin rantaan, sinne menee pitkät portaat. Otin tietokoneen mukaan mikä ei johtunut suinkaan siitä ettenkö voisi siitä hetkeäkään olla erossa. Syy oli sen sijaan se että tietokone on ainoa omistamani asia jolla saa otettua videota (kännykkää ei lasketa koska videon maksimipituus on 30 sekuntia), huonolaatuista tosin silläkin. 


Istuin laiturilla ja näytin varmasti höpsöltä, mutta ketään ei näkynyt missään, joten sillä ei oikeastaan ollut väliä. Videosta tuli huonolaatuinen mutta pidän siitä, se teki tehtävänsä mikä kaiketi onkin tärkeintä. Toi aurinkoa vaikka siinä vaiheessa päivää jo tuulikin kylmästi ja aurinko kurkisteli pilvien takaa vain vähän. 


Videosta tuli haikea, mutta ehkä se otti mun omaa haikeutta sitä kautta pois. Siitä tuli myös kaunis vaikkei värimaailmoissa olekaan mitään kovin silmäähivelevää. Ajatus on ehkä tärkein ja kaikki saavat tulkita sen niin kuin haluavat. 



2 kommenttia:

  1. oooh

    en tiiä, mitä sanoisin, ehkä on parempi ettei sano mitään, koska tuo on ihan uskomattoman kaunis! ja aivan niin herkkä ja haikea mutta silti niin aaaaa mukaansatempaava ja semmoinen, että kertoo tarinaa. niin että uppoutuu ja haluaa katsoa vain kerta toisensa jälkeen. upeaa, ei haittaa ollenkaan mikään värimaailma, kun sisältö on tärkeintä. miksen minä ikinä uskalla kokeilla?
    :)

    VastaaPoista
  2. voi että kiitos! oot niin ihana kun aina kommentoit ja vielä niin ihanasti kaiken lisäksi. kannattaa uskaltaa kokeilla, ei siihen tarvita paljon, oikeesti! paitsi jos on kynnys lähteä kuvaamaan web-kameralla niinkun mulla, ärsyttää laatu!

    VastaaPoista