11. marraskuuta 2012

Tänään on ollut kaunis päivä. Olen saanut olla ihmisten kanssa jotka on kaikki mulle tosi rakkaita, viettää laatuaikaa ja olla onnellinen. Aamulla me noustiin Akun ja Milan kanssa ylös, annettiin isän nukkua vielä jonkin aikaa ja sen jälkeen mentiin herättämään aamupalan ja lahjojen kera kuten tapana on aina ollut. 



Näissä kuvissa sängyt on jo pedattu, huone siivottu, tiskit tiskattu ja tavarat pakattu. Mila istuu piirtämässä mun sängyllä. Se on kultainen tyttö, ihanin maailmassa. On mahdotonta kertoa miten paljon rakastan ja välitän. Lisäksi Mila oli oppinut sanomaan mun koko nimen ja tuntui ihanalta joka kerta kun se kutsui mua. Se tapahtui usein. 



Iltapäivällä lähdettiin vielä syömään yhdessä. Ruoka oli hyvää, samaten seura. Päivä loppui kauhean nopeasti, tai lähinnä isän, Milan ja Akun kotiinlähtöaika koitti pian. Mä jäin tänne ja olen oikeastaan vaan hirmuisen hyvillä mielin.




Nyt jään odottamaan ensi viikonloppua. 

10. marraskuuta 2012

Torstaina me rakennettiin lumimörkö. Ulkona oli vähän semmoista että tarvittiin vettä ja kastelukannu. 


(Ja nämä kaksi kuvaa on ottanut Hanna. Ittekin kameran kanssa ympäriinsä pyörin mutten saanut oikein hyviä kuvia enkä itsestäni luonnollisestikaan yhtäkään. Ensimmäisessä kuvassa vasemmalta Saija, minä, Skyttä ja Wanda, toisessa samat paitsi että Wanda on kadonnut johonkin)


Ja tänään olen odottanut, vaikka olenkin tiennyt että jos otan odotusasenteen niin saan kestää sitä iltaan saakka. Silti olen. Ja koska olen odottanut niin olen ollut hyvin aikaansaava. Olen mm. vaihtanut lakanat, siivonnut ja pessyt kaksi koneellista pyykkiä. Lisäksi näpertelin hieman ja tykkään kyllä lopputuloksesta vaikka se kaipaakin vähän parantelua vielä kyllä. 



Kohta odotuksen pitäisi päättyä ja isän, Akun ja Milan saapua tänne kylään. Huomenna juhlitaan isää! 

3. marraskuuta 2012

Tänään aamu alkoi erittäin myöhään, mutta se oli ihana aamu. 
Ensimmäiseksi kynttilöitä kolme, lämmintä valoa kun ikkunasta tuleva ei riitä. 


Silloin kun ei jaksa syödä kunnollista aamiaista niin hunajamurot on hyvä vaihtoehto. 


En jaksa pedata sänkyäni kovin usein, joten viikkasin päiväpeitot. Nyt yölläkin on siistiä. 


Eilen posti toi paljon odottamani paketin. Tässä sen sisältöä, mutta kerron siitä myöhemmin lisää. 



Minä haluan tehdä ihmisille villasukkia. Semmoisia mistä ne tykkää. Monen silmukan aikana ajatella toista. 


Kohta on jo melkein ilta, lumet sulivat ja minulla on liehuva yöpaita. Kynttilät ovat pian puolessa välissä eikä ruuanlaitto ole käynyt mielessäkään. Aina ei tartte olla kiire. 

1. marraskuuta 2012

Mun niin pitäisi olla jo nukkumassa, mutta tuli ihan semmoinen olo että nyt kirjotan silti. Edes vähäsen. Mulla olisi kuvia julkaistavaksi, mutta ehkä laitan ne tänne joskus muulloin, koska nyt tuntuu vaan siltä että haluan kirjoittaa. Ehkä väsyneitä ajatuksia, mutta jotenkin tärkeitä. 

Meillä oli tänään koulussa naamiaispäivä (johon ne olemassa olevat kuvatkin liittyy), ja oli tosi kivaa. Koulun jälkeen tulin asuntolalle ja ilman visiittiä omaan huoneeseenikaan istuin  olohuoneen sohvalle, koska en jaksanut kiivetä yläkertaan. Katseltiin yhdessä ohjelmaa pakkaantuneina tietokoneen näytön ääreen, meitä oli aika monta. Tuntui jotenkin hyvältä, se että ihmiset vaan oli siinä, tuntui helpolta puhua ja olla. Vietin koko illan alakerrassa ja vaikka sen seurauksena valvoinkin paljon myöhempään kuin olisi pitänyt, niin en voi olla muuta kun kiitollinen. 

Päässä heräsi kamalasti ajatuksia siitä miten asiat täällä oikeasti onkaan - miten hyvin. Täällä on ihania ihmisiä, ja jotenkin tuntuu että olen osannut tutustua muihin ihan eri tavalla kun koskaan ennen. Olen osannut vaan olla yrittämättä tehdä sen suurempia tutustumisyrityksiä joihin mulla on usein taipumus. En ole miettinyt kehen tutustuisin ensin, en ole stressannut ihmisiin tutustumisesta, vaan olen huomannut aikaa viettämällä kenen kanssa on helppo puhua. Keskustelut tuntuu sen seurauksena sitäkin tärkeämmiltä ja aidommilta. 

Hetki sitten kiipesin rappuset ylös omaan huoneeseeni ja avasin koneen vielä hetkeksi. Kuuntelin yhtä norjankielistä laulua joka tuli hyvinkin tutuksi kevään aikana ja jostakin syystä kelasin blogiani muutaman postauksen alaspäin. Siellä oli Norja. Iski ikävä. Mulla on joka ikinen päivä ikävä Norjaan, ja välillä se ikävä tuntuu niin raastavalta etten meinaisi jaksaa. Mutta sitten tajusin että jos lähtisin Norjaan nyt tästä heti, niin vaikka olisinkin varmaan onneni kukkuloilla, niin samalla myös joutuisin päästämään irti jostakin joka on mulle nyt tärkeää, jättämään jotakin merkityksellistä kesken. Vaikka musta edelleen vahvastu tuntuu että mun sydän ja minä kuulutaan pohjimmiltaan Norjaan, niin tämä vaihe elämässä on ihan ratkaisevan tärkeä juuri senkin suhteen. 

On helpottavaa tietää että tämä koulu kestää kolme vuotta. On helpottavaa tietää että on tekemistä ja asuinpaikka kolmeksi vuodeksi, ja toisaalta on helpottavaa tietää ettei mua ole sidottu tänne sen pidemmäksi aikaa. On helpottavaa tietää että tätä ei ole enää sen jälkeen, näitä ihmisiä, tätä paikkaa minulle täällä. Silloin on lupa lähteä. 

Mulla on oikeastaan aina ikävä jonnekin, semmoinen kaipaus. Norjassa kerkesin hetken tuntemaan ettei sitä ole, koska tulevaisuus oli täysin tuntematon ja mä olin kuin kotona. Nyt mulla on odotettavaa ja tämä kaikki on pala siitä. Tulevaisuudestakin. 

Ehkä mä vaan halusin kertoa että mun on oikeastaan aika hyvä olla täällä. Täällä on ihania ihmisiä, ja oikeastaan jollakin tavalla tänne tullessa tuntuu että on kotona. Vaikka olinkin aluksi täällä asumista vastaan, enkä vielä toistaiseksi ole osannut ajatella varsinaisesti nauttivani tästä kaikesta, niin on tässäkin sentään aika paljon hyvää ja sellaista mistä saa olla kiitollinen kun vaan tajuaisi. 

Elämä menee aina jännästi loppujen lopuksi hyvin, yksi asia johtaa toiseen ja niistä syntyy ihmeellisiä tarinoita. Oon aina löytäny kauhean vaikeaksi sen etten murehtisi tulevasta, mutta nyt mun ei oikeastaan tarttisi. Koska mulla on niin paljon. Ja haluan olla onnellinen. 

(no okei, pieni palanen tämän päivän kuvista kuitenkin, koska tämä liittyy koska tässä on kaksi niistä monista ihanista ihmisistä jotka mainitsin. vasemmalta minä, heidi ja sanna)