17. tammikuuta 2013

En voi uskoa että huomenna on torstai ja perjantaina olen lähdössä täältä kotiin. Mieleen tulee paljon mietteitä siitä miten olen tottunut tänne jo nyt, miten voisin oikeastaan jäädä ja kuitenkaan en voisi. Täällä on hyvä olla, täällä on erilaista ja silti samaa elämää. Sitä on vaikea selittää, mutta sen tunteminen on jotenkin huimaa. 



Tänään lähdin käymään keskustassa. Ensin suuntasin Gaslamp Quarterille joka on Downtownissa ja etsin käsiini yhden kaupan josta saa kaikkea kivaa. Pienen etsiskelyn jälkeen löysin perille ja sen jälkeen tottakai Starbucksiin, sinne ei tosin täällä ole kovin vaikea löytää kun niitä on jokaisen nurkan takana.  


Starbucksissa käytän toista nimeäni Selinaa. On vaan sata kertaa helpompaa olla Selina kuin Iines, vaikkakin sitten ceellä ja eellä kirjoitettuna. En välitä. 


Seuraava, ja oikeastaan koko päivän pääkohteeksi tarkoitettu paikka oli Old Town. Siitä lukee opaskirjoissa ja sinne kai sitten kuuluukin mennä. Päädyin ensin johonkin meksikolaiseen kaupparyhmittymään, siellä oli uskomattoman värikästä. 





Ja seuraavaksi löysin vissiin ihan sen "oikean" Old Townin. Siellä olisi riittänyt katsottavaa pitemmäksikin aikaa, ja ajattelin huomenna joka-aamuisen Starbucks-visiittini jälkeen suunnata taas kohti samaa kohdetta ja kiertää katselemassa paikkoja joita en vielä kerennyt näkemään. 







Lopulta palasin taas Trolley Stationille ja suuntasin yliopistolle. Trolley on niin kätevä tapa liikkua ja vielä kaiken lisäksi tosi helppo koska minäkin osaan käyttää sitä enkä ole eksynyt kertaakaan. Tosin ainoa linja mitä käytän on Green Line, mutta silti.  




Jalat väsyneenä palasin kotiin, leikin lasten kanssa, autoin läksyissä, lauloin (Risto Räppääjä ja Viileä Venla on niin kova sana just nyt!) ja luin ääneen. Kohta tartten unta että jaksan kävellä taas huomenna mahdollisimman paljon. 

Oi että rakastan ulkomaita. Vaikka ei sillä, ootan kyllä Suomeakin innolla. Ootan sunnuntaita, olen odottanut koko ajan. 

13. tammikuuta 2013

Tänään olen tarkkaillut puita. Haluaisin myös tarkkailla kolibreja, mutta ne ilmestyvät kai silloin kun ovat ilmestyäkseen. Puiden ilmestymistä ei tarvitse odottaa. 

Odotan myös huomista aamukirkkoa innolla. Ja punon kai jonkinlaisia suunnitelmia ensi viikolle. Missä kävisinkään vielä?


Olen saanut jostakin kiinni ja pian pitää jo lähteä. Hassua miten tutuiksi kadut voi tulla viikossa tai parissa vaikka on niinkin suuressa paikassa kuin Amerikka. Jotenkin odotin muuta, mutta täällä onkin rauhallista. 


Talon äänet alkavat tuntua tutuilta, kävelyreitit kulkee itsestään. Kameraa ei enää kaiva esiin jokaisen palmun kohdalla (ylemmässä kuvassa niitä onkin neljä. istuin starbucksin pihassa koneella ja katsoin ylöspäin ja totesin että ompa kivoja palmuja). 

Olisi paljon kuvia mutta nyt haluan olla salaperäinen. 

8. tammikuuta 2013

Tänään pääsin käymään San Diegon keskustassa. Siitä missä kävin minulla ei ole oikeastaan mitään hajua, mutta taisin kävellä aika pitkän matkan ympäriinsä. Räpsin kuvia ja kävelin lisää. En ihan tajunnutkaan miten eksyksissä olin ennen kuin piti lähteä takaisin ja vasta ratikassa huomasin että olin eri asemalla kuin missä olin luullut olevani - neljän aseman päässä siltä asemalta missä luulin olleeni. 

Parasta on se kun saa selviytyä itse, se tunne kun tietää että pääsee perille vaikkei mistään voinut tietää edes minne on menossa, miten ja millä. 


Myös palmut on parhaita. Tuulessa hulmuavat, kertovat siitä että on jossain muualla. 


Nämä vaan näytti kivoilta. 


Alan ymmärtää myös sitä miksi niin monien mielestä Starbucks on niin kiva. Pistäydyin siellä tänään hetken verran ja join smoothieta koska en voinut juoda mitään kuumaa koska ulkona oli sen verran lämmin ja minulla myös. Englannissa ne ei koskaan kysyneet nimeä tilausta tehdessä. Mietin jo mitä nimeä ensi kerralla käyttäisin, Iines on liian vaikea tuplavokaaleineen ja kaikkineen. 


Kävin myös satamassa. Siellä tuoksui meri. 



Kävelin paljon ja huomenna lähden uuteen seikkailuun. Saa nähdä minne jalat vie silloin.

7. tammikuuta 2013

Tänne kuuluu edelleen hyvää. Kuvia tulee niin paljon että haluan jakaa niitä taas. Koska on onnellisia päivä, hyviä hetkiä, kivoja kuvia. Lapset on ihania ja jotenkin on muutenkin tosi hyvä olla. Hetken poissa kaikesta ja silti täysin läsnä jossakin. Se on jännä miten kaikilla paikoilla on täysin omanlaisensa tunnelma. Silti niissä on jotain samaa. 


Tänään on ollut mukava päivä. Se on vietetty pitkälti koulun pihalla leikkien mm. laavamonsteria, eläinkotia ja vakoilua. 

(minä ja Sylvi Rudolfin ikuistamana) 

(tässä pelataan penkkistä, mä oon jääny) 

(kuinka kauniita ja suloisia lapset voikaan olla. ja kuinka kivaa onkaan kun ne haluaa istua sylissä) 


Nautin olostani edelleen täysin siemauksin. On hyvä olla täällä, toivottavasti parin viikon päästä osaan ottaa Suomeen mukaani edes osan tästä ilosta ja keveydestä. 

6. tammikuuta 2013

Olen Kaliforniassa! 

Täällä on lämmintä ja kädet tuoksui kesältä lasten kanssa ulkona leikkimisen jälkeen. Olen nähnyt kolibreja, se oli hämmästyttävää. 

Vaikka Suomessa on hyvä olla nyt varsinkin niin ei mua kyllä oikeasti haittaa olla täällä. On vaan ihan tosi kivaa päästä olemaan. Enkä ole sitäpaitsi koskaan ennen käynyt näin kaukana ja jo siksi tuntuu uskomattomalta. 

Maailman toisella puolen. 



Käytiin tänään tuollaisessa paikassa jossa sai valita maalattavan asian (semmoisen keramiikkajutun) ja sitten maalata sen. Tykkäsin olla siellä vaikka meteli olikin aikamoinen kaikkien paikalla olevien lapsien ansiosta. Silti, värejä ja luovuutta. Kyllä kiitos! 



Muutenkin koko matka on mennyt hyvin. Lensin tänne torstaina, lennot oli pitempiä kuin tajusinkaan, nukkuminen ja oleminen muutenkin oli vaikeaa ja New Yorkissa sain todellakin juosta jotta kerkesin koneeseen. Kerkesin kuitenkin, minuutilleen. Matkalaukkuni ei, ja sainkin sen vasta tänään aamupäivällä. Tuntuu etten halua käyttää noita yli kaksi vuorokautta putkeen pitämiäni vaatteita enää ikinä. 

Nyt on kuitenkin kaikki hyvin ja aikaa täällä jäljellä vielä melkoisesti. Jaksan koko ajan vaan katsella ympärilleni ja ihmetellä. Tänään poimin kotiintulomatkalla mukaani jättimäisen kävyn joka Rudolfin mukaan oli kuitenkin vain "medium". 

3. tammikuuta 2013

Hei ihmiset!


Mua oikeastaan hävettää kun en koskaan kirjoita kun en jotenkin vaan osaa, mutta no nyt kirjoitan ja kerron että jännittää, mutta kivasta syystä ja kivalla tavalla sikäli kun jännitys koskaan voi olla pelkästään kivaa. 

Olen viettänyt ihanaa joululomaa kotona Vantaalla ja sen jälkeen yhtäkkisen ihanan hullun päähänpiston seurauksena muuallakin, on ollut tärkeää aikaa ja mun on ollut tosi hyvä olla. Nyt olen taas Vantaalla ja huomenna: HUI. 

Huomenna lähden Kaliforniaan! 

(wish me good luck)




Toivon kirjoittavani siis lähiaikoina vähän enemmän. Tai jos en kirjoita niin ainaskin toivottavasti laitan kuvia!