17. tammikuuta 2013

En voi uskoa että huomenna on torstai ja perjantaina olen lähdössä täältä kotiin. Mieleen tulee paljon mietteitä siitä miten olen tottunut tänne jo nyt, miten voisin oikeastaan jäädä ja kuitenkaan en voisi. Täällä on hyvä olla, täällä on erilaista ja silti samaa elämää. Sitä on vaikea selittää, mutta sen tunteminen on jotenkin huimaa. 



Tänään lähdin käymään keskustassa. Ensin suuntasin Gaslamp Quarterille joka on Downtownissa ja etsin käsiini yhden kaupan josta saa kaikkea kivaa. Pienen etsiskelyn jälkeen löysin perille ja sen jälkeen tottakai Starbucksiin, sinne ei tosin täällä ole kovin vaikea löytää kun niitä on jokaisen nurkan takana.  


Starbucksissa käytän toista nimeäni Selinaa. On vaan sata kertaa helpompaa olla Selina kuin Iines, vaikkakin sitten ceellä ja eellä kirjoitettuna. En välitä. 


Seuraava, ja oikeastaan koko päivän pääkohteeksi tarkoitettu paikka oli Old Town. Siitä lukee opaskirjoissa ja sinne kai sitten kuuluukin mennä. Päädyin ensin johonkin meksikolaiseen kaupparyhmittymään, siellä oli uskomattoman värikästä. 





Ja seuraavaksi löysin vissiin ihan sen "oikean" Old Townin. Siellä olisi riittänyt katsottavaa pitemmäksikin aikaa, ja ajattelin huomenna joka-aamuisen Starbucks-visiittini jälkeen suunnata taas kohti samaa kohdetta ja kiertää katselemassa paikkoja joita en vielä kerennyt näkemään. 







Lopulta palasin taas Trolley Stationille ja suuntasin yliopistolle. Trolley on niin kätevä tapa liikkua ja vielä kaiken lisäksi tosi helppo koska minäkin osaan käyttää sitä enkä ole eksynyt kertaakaan. Tosin ainoa linja mitä käytän on Green Line, mutta silti.  




Jalat väsyneenä palasin kotiin, leikin lasten kanssa, autoin läksyissä, lauloin (Risto Räppääjä ja Viileä Venla on niin kova sana just nyt!) ja luin ääneen. Kohta tartten unta että jaksan kävellä taas huomenna mahdollisimman paljon. 

Oi että rakastan ulkomaita. Vaikka ei sillä, ootan kyllä Suomeakin innolla. Ootan sunnuntaita, olen odottanut koko ajan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti