26. helmikuuta 2013

Tänä aamuna selasin vanhoja kuvia ja mieleen tuli tunnelmia parin viime vuoden ajalta. Ja onnellinen olo elämästä. Sellainen oli kyllä jo muutenkin. 

Pieniä ilonaiheita: 

Marjan tekemät ihanat villasukat



Äidin ottama kuva minusta kirkkokahveilla kevätpäivänä. 



Jouluvalot



Taustan sumentuminen, kevätkukat, valo


Nyt jatketaan viittomakielen opiskelua, toivottavasti kaikkien elämässä olisi pieniä valonpilkahduksia. En uskalla kertoa enempää vielä. 

Paitsi että lähden kesällä kolmeksi viikoksi töihin Norjaan! 

1 kommentti:

  1. Rauhoittavaa huomata, että omassa elämässäkin on niitä valonpilkahduksia. Aivan yllättäen. Kaipa joku menninkäinen ne toi... Arvaamaton on elämä, taas sen vaan huomaa. Saan kuitenkin olla hyvillä mielin, koska tämä valo on pysyvää. Tai uskon niin, kovasti. Ainakin yritän. Niin kuin aina.

    VastaaPoista