12. syyskuuta 2013

Ajattelin että haluaisin kertoa kaikille (semmosille jotka vain jaksaa lukea ja joita kiinnostaa) vähän mun koulusta. Okei ehkä tää voi olla pientä mainostakin ihan vaan siks että tykkään mun koulusta ja koulutuksesta niin paljon, ja koska siitä ei kauheen moni vielä tiiä ainaskaan ihan tarkalleen niin voisin sanoa muutaman sanasen. 

Aika moni ainaskin tietää että opiskelen viittomakielen ohjaajaksi. Viittomakielen ohjaaja on eri juttu kuin viittomakielen tulkki, eli siis meidän hommiin ei kuulu kääntäminen, vaan viittomakielisessä tai muuten erityisessä kommunikaatioympäristössä työskenteleminen. Tämmösistä esimerkkejä on vaikkapa päiväkodit, koulut ja toimintakeskukset. Työtä voi olla kuurojen, kehitysvammaisten sekä vaikkapa autistien kanssa, ihan iästä riippumatta, ja no muutenkin melkeen kenen kanssa vaan. 

Tässä on teille kuva jossa viiton syksy viime syksynä. 


Itte hain opiskelemaan viittomakielen ohjaajaksi koska en voi hakea tulkiksi koska en oo valmistunu mistään toisen asteen koulusta, mutta halusin oppia viittomakieltä. Etukäteen ei niin hirveesti ollu hajuakaan siitä mitä viittomakielen ohjaajat sitte tekee muuta ku opiskelee viittomakieltä koulussa, enkä oo varma oisinko ees hakenu tähän kouluun jos oisin etukäteen ihan tarkalleen tienny mitä se pitää sisällään. 

Oon kuitenki tosi iloinen että hain! Tänä syksynä alkoi toinen vuosi, ja vaikka viime vuosi oli osittain tosi hankala ja raskas, niin oon ensinnäki kasvanu ihmisenä ihan huimasti, ainaskin omasta mielestäni. Jotenkin on joutunu, ja saanu, tutkiskella itteään niin paljon että on ollut melkein pakkokin.

Tämän koulun aloittaminen tarkotti sitä että muutin Vantaalta Kuopioon ja koulun asuntolaan asumaan. Asuntolalla asuminen anto myös paljon, mutta nyt oon ilonen että muutto omaan (minun ja Jennan) kotiin lähestyy, ei oo enää ees paljoa jäljellä. Niin ja jos en ois tullu tänne kouluun niin en ois tavannu Jennaa ees, se on valmistunu tuolta kans. On kivaa kun on kotona semmonen ihminen jonka kanssa voi viittoa ja jolta voi kysyä viittomia joita ei tiiä tai muista. 

Tässä seuraavaksi teille kuva jossa siivoan jälkiä mediakasvatustehtävän jäljiltä asuntolalla, sekin otettu viime syksynä. 


Tykkään tällä hetkellä koulusta tosi paljon. Meidän luokka on tiivis ja pieni ryhmä jossa on yleensä tosi turvallista olla. Koulu on niin pieni että kaikki oikeestaan tuntee kaikki, ja opettajatki on ihan mahtavia ja neki oppii tuntemaan tosi nopeesti. Rakastan sitä tunnetta etten oo pelkkä nimi paperilla, numero listassa, niinku monessa aikasemmassa koulussa oon ollu. 

Koulussa kaikkeen sisältyy tosi paljon esiintymistä. Yleensä se on jokapäiväistä ja usein vieläpä monta kertaa päivässä saa mennä sinne luokan eteen puhumaan, viittomaan, leikkimään tai tekemään jotain muuta. Viime vuonna se pelotti mua ihan kamalasti, voisin kai sanoa että ihan kammosin sitä. Monet kerrat sain lähteä tunneilta pois, monesti pelotti ja itketti ja harmitti ihan kamalasti. Keväällä rohkasin itteni ja pidin pitkän esitelmän vaihtoehtopedagogiikoista (ainaskin mun mittapuulla pitkän). Tänä syksynä en oo jättäny menemättä luokan eteen, vaan oon aina vaan päättäny olla rohkea. Oon ohjannu kahta luokkaakin samaan aikaan (ykkösiä ja meidän luokkaa eli kakkosia), oon viittonu ja tukiviittonu luokan edessä ja tänään tein jotain mihin en uskonu pystyväni mutta mitä salaa halusin tehä ykkösen alusta saakka. Tässä teille video siitä: 


Tehtävänantona oli vähintään tukiviittoa jokin laulu musiikintunnille pareittain. Yritin hienosti rajata pariani pois tosta videolta kun en jaksanut, kerennyt ja malttanut kysyä häneltä lupaa videon julkaisuun. Laatu on siis vähän huono, mutta se ei toivottavasti haittaa menoa. Oli ihan parasta, tosi hauskaa ja jotenkin tosi vapauttavaa. Tuntuu että pystyy taas vaikka mihin! Virheitähän siellä joukossa toki on ja semmosia pieniä hetkellisiä jäätymisiä, mutta haitanneeko tuo nyt niin paljon. Ja tosiaan, tätä laulua ei oikeen voi sanoa viittomakieliseksi, enemmän se menee kai viitotun puheen puolelle. Niin ja sekin täytyy vielä sanoa ettei tämän ollu tarkotus olla mikään kauheen vakava käännös tai semmonen, vaan päätettiin vähän leikkiä sanoilla myös. Kuitenkin, kiitos jos jaksoitte lukea, saa kysellä lisää jos kiinnostaa! 

(niin ja joku kysy kysymyspostauksessa että voisinko tehä videopostauksen, laskettasko tää sellaseks?) 




7 kommenttia:

  1. Mun tuttu aloitti just ensimmäisen vuoden opintonsa viittomakielen ohjaajaksi Turussa. Tosi mielenkiintoisen oloinen ala! Kävin ihan mielenkiinnosta meidän lukiossa järjestetyn viittomakielen alkeiskurssin viime talvena (erään opettajan poika on kuuro ja hän päätti pitää tällaisen), mutta tuntui kyllä valitettavasti tällaiselle arkajalalle ihan liian esiintymispainotteiselta.

    VastaaPoista
  2. Mä oon kyllä kans ihan varsinainen arkajalka mitä esiintymisiin tulee, mutta ehkä juuri siksi viittomakieli tuntuu mulle semmoselta ominaiselta tavalta ilmasta itteä. Vaikka pitääki uskaltaa eläytyä ja heittäytyä niin sen saa kuitenkin tehdä hiljaa puhumatta. Se sopii mulle jotenkin tosi mainiosti. :)

    VastaaPoista
  3. Voihan hitsi, minäkin haluan oppia tuota! Olis niin mieletöntä pystyä kommunikoimaan myös vähän "erilaisten" ihmisten kans. Noh,ehkä täytyy ottaa tuosta harrastus kun oon jo ammatinvalintani tehnyt ja tyytyväinen siihen.

    VastaaPoista
  4. Moi! Ihan mahtavaa, että teit tän postauksen! Oon ite miettinyt, että pitäiskö hakea keväällä viittomakielen tulkin koulutukseen, Kuopioon mahdollisesti, ja muistin nyt, että Emmesyyshän opiskelee kans viittomakieltä. Päätin tulla kurkkimaan ehkä jotain muutamaa kuvaa tai lausetta sun kokemuksista, mutta mua odottikin kokonainen postaus!! Tai no sä opiskelet viittomakielen ohjaajaksi, mutta ei se haittaa. :D Oikeastaan oon miettinyt sitäkin, kun oon ammatiltani lastenohjaaja, niin on tullut tutuksi myös erityisen tuen tarvitsijat, ja tukiviittomat. Eli se voisi olla ihan luonteva jatkumo edelliselle koulutukselle.. Noh, onneksi mulla on vielä koko vuosi aikaa mietiskellä asiaa ja pistää viestiä haaveista yläkertaan.. ;) Tsemppiä opiskeluun!

    VastaaPoista
  5. Janika: Ihanaa että tää postaus tavotti sut ja kenties löysitkin mitä etsit! :) Ilmottele ehdottomasti jos päädyt hakemaan jompaan kumpaan koulutukseen! Tulkitki opiskelee tällä hetkellä samassa rakennuksessa (tai osa niistä) kun me, mutta en nyt oo ihan varma että onko ne kaikki muuttamassa keskustaan joskus tässä. Toisaalta kannattaa varmaan hakee molempiin koulutuksiin jos kiinnostaa, sit jos ei pääse toiseen niin vois päästä toiseen kuitenki. Meidän luokalla on yks lastenohjaaja kans ja yks "puoliksi lastenohjaaja" (eli siis jättäny opiskelut kesken), ja lisäks löytyy pari lähihoitajaaki, joten varmaan tää koulutus on sillain aika luonteva jatko jollekin toisellekin koulutukselle. Ja nykyään on mahdollisuus käydä sitten kahessa vuodessaki tuo koulu jos on jo joku pohjakoulutus. Jos haluut kysellä lisää niin saa laittaa sähköpostia (emmesyys@gmail.com), vastailen mielelläni!

    VastaaPoista
  6. Ehdottomasti ilmottelen jos haen! Ja se on kyllä järkevää hakea molempiin, totta. En vaan sitten tiedä että kumpi se sitten olis, jos pääsiskin molempiin.. No mutta, onhan tässä aikaa. Kiva kuulla, että on muitakin lastenohjaajia siellä! Meillä kuului koulutukseen tukiviittomista yksi kurssi, ja no täytyy myöntää että silloin en vielä niin innostunut. Mutta nyt oon työn vuoksi käynyt tukiviittomakurssilla ja on tuntunut niin kivalta ja ihanalta ja innostavalta! Ja mua rohkaisi tosi paljon se, kun kerroit omista esiintymispeloistas. Mä sain opiskelujen aikana tosi paljon itseluottamusta esiintymiseen, ja toisaalta se on mulle aika luontevaakin, mutta kuitenki oon myös pohjimmiltani jännittäjä.. Niin tuli heti olo että no kyllä mäkin sitte pystyn! Mä laitan sulle sähköpostia sitte tässä vuoden mittaan, jos tulee kysyttävää. Onneksi on nyt joku, jolta saa kysellä kokemuksia!

    VastaaPoista
  7. Aivan MAHTAVA!:'D wooooou, cool:)

    VastaaPoista