30. syyskuuta 2013

No empä nyt sitten malttanut olla tekemättä postausta kuitenkaan... Vaikka oikeesti mun piti olla ihan hipihiljaa tästä jutusta vielä, mutta no niin. Kun on minä niin eihän sillain voi sitten olla. Ainoa juttu mikä tässä koko jutussa alun perinkin jännitti (siis ei blogin kirjottamisessa vaan ylipäätään tässä koko jutussa mitä nyt aion kertoa) oli se että mitä muut ihmiset ajattelis, erityisesti äidit ja muutenkin perhetahot. Muttajoo, seuraavasta kuvasta voitte ehkä päätellä että mitä tapahtui: 


Tuo harmaa on Juksun asumus, mutta arvaattekos kuka tuossa pinkissä pitää majaa? Niinno, ette ehkä. Paljastan kohta. Mutta siis ihan ensiksi. Meidän ei ollu tarkotus ottaa toista hamsterivauvaa vaikka siitä salaa vähän haaveiltiinkin, tai siis ainaskaan vielä ei ollut tarkotus. Mutta sitten lopputulos oli kuitenkin se että visiitti eläinkauppaan oli aika kohtalokas, koska se eläinkauppa on ihana, siellä on ihanat myyjät ja eläimet ja kaikki ja siellä vielä tuli hamsteritarjous vastaan. Tultiin siihen lopputulokseen että yksi ja kaksi hamsteria on oikeestaan melkein sama. Niille voi samalla vaivalla iltasella leikata palasen kurkkua, samalla vaivalla voi laittaa niille muutaman nappulan lisää ruokakuppiin, samalla vaivalla oikeestaan siivota häkitkin (molemmille siivottavaks yks), samalla vaivalla ne vie hoitoon jos lähdetään jonnekin, vaihtaa vedet, ostaa purut sekä heinät, juttelee niille. Eikä rahaakaan oikeestaan kulu sen enempää. 

Joten lopputuloksena oli se että Viuhti muutti meille. 

Tässä on kuva Viuhtista kun se oli aika kauhuissaan automatkalla kuljetuskopassaan. 


Viuhti on tyttö ja roborovski mikä tarkottaa sitä että se on ainaski sata kertaa Juksua vikkelämpi (tai ehkä se on vaan luonteenpiirre, mutta joka tapauksessa lopputulos on sama, se on ihan ylivikkelä) ja eläväisempiki tapaus, hyppii ja pomppii minne sattuu ja on myös pikkuruisempi. Viuhti on vallan sulonen pieni pallero, ja odotan innolla että se asettuu taloksi vielä vähän lisää niin nään millanen luonne sillä on ja ehkä saan sen totutettua käteenkin niinkun Juksun. En kylläkään elättele liikaa toiveita sen perusteella mitä nyt oon nähny, se on ihan höppänä koko otus ja tuolla tyylillä se karkais multa alta aikayksikön! (oli pikkusen vaikee saada siitä ees onnistunutta kuvaa, mutta tässä nyt kuitenki pari)


Viuhtilla on tommosia vähän epämääräsiä länttejä selkää pitkin ja silmän ympärillä, minkä takia se mun mielestä onkin ihan erityisen sulonen. Se näyttää niin tyttömäiseltä kun taas Juksu on meidän perheen mies. Juksu on kokonaan valkonen oikeestaan (ja sillä on vaaleensiniset silmät!) kun taas Viuhtilla on ruskeeta aika paljon, vaikka aika valkonenhan seki on loppujen lopuksi. Ihana nappisilmä kuitenkin. 

Juksu sai siis pikkusiskon ja tais olla vähän mustasukkanen. Se nimittäin puri mua ekaa kertaa koskaan kun yritin antaa sen haistella mun kättä josko se tulis syliin. Vaikka olin pessy Viuhtin hajun käsistä poiski ja kaikkea! Mutta sen jälkeen se kyllä oli sylissä tosi nätisti ja ihanasti niinku aina ennenki. 

Ihmettelempä vaan mitä mullekin on tapahtunut. Ennen en voinu oikein uskoakaan ajatusta että mulla ois lemmikkejä. Ja nyt niitä on kaksi, ja tämän toisen ottaminen oli ihan mun idea kun ihastuin siihen niin paljon tänään kaupassa. Enää ei kyllä pitäis ollenkaan tehä visiittejä ainaskaan tuohon kyseiseen eläinkauppaan! Vaikka ei meille näitä kyllä yhtäkään enempää enää tuu, en haluu että meidän koti on täynnä hamsterinhäkkejä. 

Pitäis ehkä perustaa joku hamsteriblogi niinkun Jenna ehdotti. En vaan silti tajua miten voisin keksiä niin paljon kirjotettavaa noitten touhuista kun ne nukkuu päivät ja syö ja tuijottaa ja juoksee ja pomppii ympäriinsä. Tai siis ymmärrän miten voisin keksiä kirjotettavaa mutta en että miten vois keksiä jotain mielekästä kirjotettavaa ilman että toistaa samaa päivästä toiseen. Kuitenki, tästä ei oo tarkotus tulla mitään hamsteriblogia, mutta kai nyt uudet perheenjäsenet pitää esitellä kunnolla kuitenkin! 

Ainiin, ja mehän tosiaan muutettiin viikonloppuna. Oli molempien perheitä muuttoapuna mikä oli ihan mahtavaa ja ihanaa! Ja nyt on ihanaa olla omassa kodissa. Tämä tuntuu niin omalta paikalta, pieni pesäkolo ja pakopaikka muulta maailmalta. Tänäänkin heräsin seittemän jälkeen ihan vaan siksi kun en malttanut enää jatkaa unia vaikka koulu alko vasta puolen päivän jälkeen. Voin joskus vaikka laittaa kuvia täältäkin, jahka vaan saadaan paikat vähän (tai siis aika paljon) siistimmiksi ja muutenkin. 

Voi että kun olen onnellinen juuri nyt! 

2 kommenttia:

  1. Suloinen on! :)
    Ootteko ajatelleet tutustuttaa Viuhtia ja Juksua toisiinsa?
    Tai olisko mahdollista, että joskus syntyisi vielä pieniä viuhteja ja juksuja? :) hihi

    VastaaPoista
  2. Ei Viuhtia ja Juksua varmaan oikeen voi toisiinsa tutustuttaa, liian suuri mahdollisuus että tulisi tappelu ja kävisi huonosti. Vaikka ois tietysti kiva nähdä kuinka ne toisiinsa reagoi, mutta uskon että kaikilla säilyy parempi mieli jos ne asustelee ihan omissa bokseissaan ja muutenki erillään. Eli pikkujuksuja ja -viuhteja ei ole tiedossa.

    VastaaPoista