8. syyskuuta 2013

Varoitus jo nyt että tähän postaukseen spämmään kuvia ihan vailla huolen häivää, koska olen ihan höpertynyt ja ihastunut yhteen uuteen pikku otukseen. Voin varottaa myös että se on tosi söpö, jos semmosesta nyt tarttee varottaa. 

Joten, saanen esitellä:
Tässä on Juksu! 


Juksu on kääpiöhamsteripoika, tarkemmin määriteltynä talvikko. Se on hirmuisen söpö ja muutti meille viime keskiviikkona. Käytiin eka kaupassa vähän tiirailemassa, sitten tehtiin kierros Ikeassa (ja luultavasti molemmat mietittiin vaan hamsterivauvaa koko ajan) minkä jälkeen suunta oli taas kohti eläinkauppaa. 


Tuotiin Juksu kotiin pahvilaatikossa ja laitettiin sille koti valmiiksi (semmonen oikeastaan kaikkine tykötarpeineen löytyi siis jo entuudestaan) ja päästettiin se tutustumaan uuteen ympäristöönsä. Siinä välissä Juksu meinasi myös karata multa kun pidin sitä vähän kädessä, tai siis yritin. 


Tästä yläpuolella olevasta kuvasta näkee että Juksu on aika vikkelä tapaus, ja sen takia välillä tuntuu mahdottomalta ees saada siitä kuvaa joka ei olisi tärähtänyt. Varsinkin kun se on kuitenkin enimmäkseen hereillä yöaikaan. 


Juksulle valittiin nimi selailemalla Muumi-hahmoja Wikipediasta. Juksu on Nuuskamuikkusen ja Pikku Myyn isä, Muumipapan lapsuuskavereita. Vaikka nyt Juksu on kyllä mulle ihan vaan meidän pikkuinen pallero. 


Mulla on vain kerran ennen ollut lemmikki, marsu jonka nimi oli Doris. Sain Doriksen kun täytin 10 vuotta, ja onhan siitä nyt kuitenkin jo ihan jonkin verran aikaa (ensi viikonloppuna vuosia tulee täyteen 21, minulle siis). Doris oli hirveän arka kun se tuli meille, mutta Juksu tuli ihan heti nuuhkimaan ja kattelemaan että mitäs täällä tapahtuu. Sen touhuja on hirveän hauska seurailla, koska se on liikkeessä niin paljon (siis hereillä ollessaan), ja tuijottasin sitä jopa sen nukkuessa jos se nukkuisi näkyvillä. 

Öisin Juksu onki vähän valvottanu meitä niin että se on saanu sitten viettää yönsä saunassa tai kylppärin lattialla. Aluksi se keksi kiipeillä kattoritilässä ja pureskella sitä, mutta estettiin se siirtelemällä tavaroita. Sen jälkeen alko päätyjen pureskelu, mutta otettiin siitä kohasta purukerrosta vähän matalammaksi. Kuitenkin, nyt pari yötä samassa huoneessa nukkuminen on onnistunu, ja se tuntuu kivalta (ja on kivaa myös meidän tulevia yökylävieraita ajatellen, koska uudessa kodissa Juksun paikka on olkkarissa ja siellä on myös vieraspeti).  


Haluaisin myös hemmotella Juksun ihan piloille, mutta onneksi tajuan ettei kannata. Ostettiin sille kuitenkin tämmösiä jyvätankoja kun lähdettiin viikonloppureissuun (Juksu siis oli meidän mukana), ja niistä se näytti tykkäävän tosi paljon. Ja siitäkös mä olin riemuissani, kun en ollut aiemmin nähnyt että se söisi niin innoissaan. Toinen innostuksen aihe oli kun satuin katsahtamaan Juksuun juuri kun se oli juomassa vesipullostaan. "Jenna tuu kattomaan, Juksu osaa juoda tosta oikeesti!" Omaa lasta odotellessa... Raportoin varmaan koko aika siitä mitä se tekee. "Nyt se räpäytti silmiään, nyt se aivasti." 


Mä olin jotenkin mukamas ihan varma siitä että meille ei tulis pitkään aikaan lemmikkejä ja että meille ei tulis hamsteria koska en ymmärtäny mitä hauskaa on hamstereissa. No, nyt ymmärrän. Jo nyt Juksu on tuonu mulle niin hirmusen paljon iloa ja semmosta... en tiiä. Kai sitä voisi sanoa että uutta sisältöä elämään, vaikka en ees semmoista kyllä kaivannut. Mutta on se aina kivaa kun on joku pikkunen söpöläinen kotona jolle saa sanoa että tuitui, jonka touhuja seurailla ja jota pitää kädessä vaikka. 

Paitsi että niin, en ees uskaltanu pitää Juksua kädessä sen ekan päivän jälkeen vaikka se kiipesikin mun kädelle toisinaan kun laitoin käden sen häkkiin tai tuonne. Mutta tänään se viihtyi mun kädessä ihan jonkinmoisen tovin, ja voi että miten ilonen olinkaan siitä! Nyt vähän oottelin että se tässä illalla heräilisi ja saisin pitää sitä kädessä uudelleen ehkä vähän aikaa, mutta se on jossakin puruun kaivautuneena joko nukkumassa tai tekemässä muita hommia. Tänään on ollu taas unirytmejä sekottava päivä kun on matkustettu. 

Voisin ehkä kirjottaa Juksusta vielä jonkun kilometrin lisää tekstiä, esim. että miten sillä on tapana seisoa muovia vasten ja kurkkia sieltä tosi söpösti, tai miten sen toinen jalka jää ilmaan kun se pysähtyy hetkeksi. Juksu myös tänään nappasi mun kameran linssistä kiinni kun koitin ottaa siitä kuvia. Voi että miten söpö tapaus se onkaan! Kuitenkin, ehkä jätän tän tekstimäärän tähän, ja jos tarve niin vaatii niin perustan vaikka Juksu-blogin, koska eihän tällästä varmaan kukaan jaksa lukea ees. Mutta ehkä tää hehkutus tämän kerran mulle suodaan. 

Loppuun vielä kuva Iineksestä joka niin kovasti väittää ettei pidä eläimistä. Kuvassa siis on ihana ihana Mini joka on Jennan koira ja asuu niitten lapsuudenkodissa. Mini on mun kaveri vaikkei se oo ollenkaan kaikkien kaveri, ja se on kyllä mun paras koirakaveri (niitä muita ei kyllä varsinaisesti olekaan, mutta silti). Juksu on kuljetuskopassa kun ollaan juuri lähdössä kotimatkalle, Miniä ei kiinnostanu yhtään kattoa Juksua, paljon parempaa oli nuolla mun käsiä. Tosin Juksua kyllä kiinnosti Mini silti, se kurkki kantokopan raoista sitä koko ajan. 


Mutta niin. Ehkä meille tulee vielä joskus jotain muitakin otuksia, ainaski hamstereita ja vaikka koirakin joskus, kun nämä kaksi rakasta tekee mut jo niin onnelliseksi ja saa semmoisen lämpimän tunteen aikaan. Ihanat rakkaat. Ja ihana kaikista rakkain Jenna joka on jaksanut mun eläinailahteluita suhteellisen rauhallisesti, ja juuri sen ansiosta oon alkanu ajattelemaan ihan eri tavalla. Hassua miten jotkut asiat ihan oikeesti voi muuttua, ja yleensä juuri ne asiat joista on ajatellut että ei koskaan.

3 kommenttia:

  1. Ihana juksu! ❤ mä tahtoisin kauheesti saada kilpikonnan ja kissan, mutten saa ottaa kun meillä on jo koira... Ehkä sitten kun joskus muutan omaan kotiin :)

    VastaaPoista
  2. Iida: Juksu on kyllä niin ihana, vaikken uskonu että se oikeesti vois olla. Ja toivottavasti sinä saat myös semmosia otuksia joskus kun haluat! :)

    VastaaPoista
  3. Tosi söpö! Kivoja kuvia, hamsterin kuvia ei voi koskaan olla liikaa :D

    VastaaPoista