24. lokakuuta 2013

Elämä menee eteenpäin, edelleen, kivasti ja oikeestaan ihan leppoisastikin. Kauhean suuria huolia ei ole, paitsi ehkä joskus hetkittäin raha kunnes tajuaa ettei ole mitään hätää, tai se kun laittaa talvikengät kumpparikeleillä ja on sitten ilman sukkia työpaikalla. 

Välistä neuloinkin taas aika paljon, niinkun vaikka kokonaisen kolmiohuivin viikonlopussa lempparilangasta (jota ei enää valmisteta), mutta nyt se on taas jäänyt kun on niin paljon muuta ajateltavaa. Tässä kuitenkin keskeneräinen huivi joka tuntuu ihanalta ja josta pidän kovasti vaikken pidäkään sitä. 


Neuloin myös astetta pienempää neulosta... Oli hermojaraastavaa enkä oikeen tiiä oliko ees vaivan arvoista. Ainaski sai hauskan kuvan. 


Haluan joskus sitten kun täällä kotona on mukamas valmista (voiko koskaan olla?) niin tehä ihan oman postauksenkin, mutta kai tänne nyt voi pieniä palasia laittaa jo vähän etukäteen. Keittiön ikkunassa roikkuu linnut, lomalla ja viikonloppusin kun nukutaan myöhempään niin ne on oikein ihania aamuauringossa. 



Syyslomaviikko oli ja meni, pitkälti kirjeitä kirjotellessa ja paketteja postitellessa. Olkkarin lattialla oli paikka jossa mahduin sopivasti makoilemaan kaiken tarvittavan tilpehöörin keskellä. 


Me ollaan tosiaan ainakin aika-ajoin melko ahkeria laittamaan postia, ja saadaan sitä takaisinkin sitten (lähinnä Postcrossingin ja Instagrammin ansiosta). Eteisen seinä toimii galleriana kaikille saapuneille postikorteille. 


Tällä viikolla alkoi työssäoppiminen. En olisi mitenkään uskonut että viihdyn niin loistavasti kun viihdyn, mutta on ollu ihan huippua vaikka vähän näyttösuunnitelmat ja muut semmoset stressaakin. Mutta ihmiset on ihan mahtavia, päivät kuluu nopeesti ja oon oppinu hirveesti uutta. Aiemmin pohdin että jäiskö sitä tälle alalle kun päiväkoti ei tuntunu niin omalta paikalta, mutta tuollainen koulumaailma vois olla jotain mikä liittyis vähän pysyvämminki tulevaisuuteen. 

Kuitenkin, seuraava kuva liittyy tähän siten että piti ostaa työkengät. Vannotin että ei en ikinä osta tuommosia rumiluksia mutta ostimpa sitten kutienkin. Kokeilin monia muita, ne oli kaikki vielä rumempia, ja kun takaremmit täytyi kuitenkin olla. Nuo oli myös ehdottomasti mukavimmat jalassa ja koska ne on pikkusen erilaiset kun ne ihan perusmallit niin ne on vähän ehkä kivemman näkösetkin (uskottelen itselleni ainaski niin). Jenna myös osti mulle ihania koristeita, joten en kyllä valita yhtään, kaikessa höpsöydessään nuo kengät on minusta aika ihanat. 


Elämä siis on tosi kivaa, mutta joinakin hetkinä kuitenkin vähemmän. Niinkun semmosina kun kengät on litimärät loskasta, on kipeä olo ja haluaisi vaan kuivat sukat jalkaan ja johonkin lämpimään. Hyi että ei tuntunu yhtään kivalta! 


Yllä olevaa kuvaa seurasi kotiinpaluun jälkeen tämä: 


Halusin maistaa lempparijäätelöni makuista purkkaa joka vielä on kuution muotoista. Oi että se oli hyvää! 


Ja sitten minun maailman ihanin jokaseen päivään onnentuoja. Se juo maitoa pillillä, en keksi mitään söpömpää! 


Eli elämä on onnellista. Minä olen. Ja me ollaan. 
Kaikki on hyvin ja eikä sen paremmin voisi olla. 

3 kommenttia: