24. maaliskuuta 2014

Istun parvekkeella, pitäisi tehdä koulujuttu valmiiksi. Se on iso arvosteltava tehtävä ja minun on vaikea ymmärtää mitä sillä oikeastaan haetaankaan. 

On vielä vähän kylmä, Suomessa kun ollaan, mutta istun pörrösukissa ja kahden peiton sisällä juoden teetä ja kuunnellen Laura Pausinia, se auttaa tunnelman luomisessa. Leikisti olen ulkomailla, en ihan tiedä missä, mutta tämä tehoaa vähän kyllä. Voi että kun pääsisi tästä kaukokaipuusta. 


22. maaliskuuta 2014

Tänään oli ihana päivä. 
Aamupala autossa kolmelta iltapäivällä järven rannalla ikkunat auki. 
Ilman aikarajoja kiertelemistä lammen rannalla.
Markkinat. 


Tänään oli kevät ja minä lähdin seikkailemaan ilman takkia punaiset kengät jalassa minun rakkaimman kanssa. 


Rannalla oli niin kaunista, aurinkoa. 


Vaikka oli muitakin, niin silti jotenkin oltiin vain me.  


Oli helppo hymyillä. 



Minulla on turvallinen käsi johon tarttua. Ja siihen minä tartun. En päästä irti. 



Jotenkin ei ole paljon sanottavaa. Mutta tuntuu semmoiselta eloonheränneeltä kevään myötä. 




Lopuksi vielä kasa kuvia minusta. Tältä minä ihan oikeasti taidan näyttää, tai tältä minusta aika paljon ainakin tuntuu. On ihanaa nähdä itsensä kerrankin oikeammin kuin sen vinksahtaneen peilikuvan kautta. Aitona ja epätäydellisenä mutta silti omalla tavallaan kiehtovana. 







Ja ihanihan lopuksi vielä kuva meistä kauniilla paikalla. Voi että kun tuntuu niin ihmeelliseltä rakastaa, joka päivä uudelleen. 


Ja kengistä, näin matkan päätteeksi. Loppumatkalla me tavattiin ihana sinikellon väriseen takkiin pukeutunut mummoihminen joka jäi juttelemaan. Toivo ja usko ihmisiin kasvoi taas. 


Aurinko oli kaunis tänään ja nyt on hyvä antaa päivän taittua iltaan ja vaan olla. 

7. maaliskuuta 2014

Ensin mietin että teen heti perään toisen kierrätyskirppishehkutuspostauksen koska oon viime aikoina löytäny niin kivoja vaatteita, mutta sitten mietin että ujutan tähän vähän muutakin. Haluan puhua ulkonäöstä yleensä, vaikka se on tavallaan ihan tosi vaikeakin aihe. 

Mulle ei ole koskaan blogissa ollut mikään keskeinen tekijä se että julkaisisin kuvia varsinaisesti itsestäni (vaikka niitä vuosien varrella onkin tänne ihan jonkun verran kertynyt), vaan enemmänkin se että pystyisin kertomaan jotenkin omaa tarinaani omien kuvieni ja kirjoitusteni kautta. Oli se sitten kuvia arkisista tilanteista, selitystä jostakin kiinnostavasta (tai vähemmän kiinnostavasta) aiheesta tai ihan vaan sen hetkisten tunnelmien jakamista, niin toivon sen jollakin tavalla kuitenkin kertovan tarinaa elävästä elämästä. Ja minusta. 

Mutta kyllä mua silti kiinnostaa ihan hirveästi se että näyttäisin kuvissa ees jotenkin päin nätiltä ja söpöltä, etenki tietysti niissä mitä täällä julkaisen. Kyllä mua kiinnostaa mitä mun blogia lukevat ihmiset musta ajattelee, ja joskus mietin että onko siellä ees ketään joka lukee jos vaikka kukaan ei olekaan vähään aikaan kommentoinut tai jos itse olen elänyt jonkinmoista hiljaiseloa, niin kuin usein nykyisin tuppaa käymään (siis blogin osalta, ei muuten). Kyllä mua kiinnostaa ja kyllä sillä on väliä, vaikka yrittäisinkin luoda jonkin ihan toisenlaisen kuvan, sellaisen huolettoman. Aina en silti ole huoleton. 


Monesti mua vähän liikaakin kiinnostaa että mitä ne muut ajattelee. Kiinnostaa liikaa mitä laitan päälle kouluun tai varsinkin jos tapaan jonkun ihmisen vapaa-ajalla. Saatan lähteä kauppaan yökkärinhousut jalassa (ja lähtisin varmaan joka paikkaan jos se ois sopivaa), eikä mua silloin häiritse mikään, koska ne yökkärinhuosut on yleensä se mukavin ja omasta mielestäni mua parhaiten pukeva vaatekappale. Mutta jos mulla sattuukin olemaan ihan normaalit farkut jalassa ja on muuten vaan huono päivä, niin se muuttuu varmasti vielä huonommaksi. Silloin luulen että koko maailma tuijottaa mun jalkoja ja vertaa niitä jokaisen muun sinä päivänä näkemänsä ihmisen jalkoihin joissa kans on farkut. Tavallisuus on vaikeaa, mutta verhoutuminenkin on. 

Missä sitä tuntisi olonsa kotoisaksi? Ei kouluun, työpaikalle tai vaikkapa työhaastatteluun voi oikein mennä pinkki-valkoruudullisissa flanellihousuissa. Mutta auttaako tilanteeseen sopivissa vaatteissa vaivaantuneena kiemurtelu asiaa sitten kuitenkaan sen enempää? Ja onko sitten toisaalta ees niin fiksua antaa jonkun niinkin pinnallisen asian kuin vaatteet vaikuttaa omiin mahdollisuuksiin, ajatuksiin, ammattitaitoon ja onnellisuusasteeseen. Ei se oo mutta se vaikuttaa silti. 

Tää on tällanen oravanpyörä enkä taida päästä tällä pohdinnalla kovin pitkälle. 


Tänään kuitenkin olin oikeasti huoleton. Mulla oli hiukset sotkussa mutta kiinni silti, ulkona oli ihan oikea kevätilma ensimmäistä kertaa mun kokemana tänä vuonna. Keksin uudesta hameesta oikein sopivan mekkosen, ja hyppelin nurmikolla puita halien kun aurinko häikäisi. Niin, huolettomana. Kiinnosti miltä näytän, mutta tiesin että ihan kivalta varmaan. 

En kyllä ole kovin pieni, pituutta löytyy riittämiin ja painoa siihen nähden vieläkin enemmän tarpeeksi, joskus tuntuu että eihän tällaista jaksa. Mutta sitten jossakin vaiheessa aina välillä pieninä hetkinä tajuan että mitä sitten. Asialle voi tehdä jotain, ja elämä on hyvää, ja kevät tulee eikä mulla edes ole hätää. Muut rakastaa mua tällaisena niin miksi en itse voisi? Asioille voi tosiaan tehdä jotain, ja tietysti kannattaakin, mutta ei se voi olla elämän tarkoitus ja pääsisältö. Voi kun muistaisin sen aina. 


Joten tässä minä olen. Näissä kuvissa ja tässä keväässä. Näissä minä olen tosi paljon sellainen kun ihan oikeasti huolettomana olen. Nämä hiukset ei ole enää pörrökasa kuten joitakin aikoja sitten, ne ei piilota mua enää mutta on söpöt ja punaiset. Nämä vaatteet on melkein kaikki kierrätyksestä ja siksi niin minua, ja kerrankin mulla on kunnolliset talvikengät jotka kestää varmaan ainakin toisen ja kolmannen talven vielä vaikkei sitten ehkä olekaan ihan niin töppösmäiset ja antavat vielä muutaman ei-toivotun lisäsentin pituuteen. Minun oli silti hyvä olla itseni kanssa. 


Ja vaikken mitään päivänasujen esittelyä täällä yleensä harrastakaan niin kerrompa silti. Neuletakki maksoi alle 2 euroa kirpputorilla, mekoksi muuntunut hame 3 euroa samaisesta paikasta. Housut on Norjan Pelastusarmeijan ylihinnoitetulta kirpputorilta, kengät parillakympillä muutamaksi vuodeksi oikeasta kenkäkaupasta ostetut. Toinen huivi on Englannin hyväntekeväisyyskirppikseltä alle punnalla, toinen enemmillä euroilla ylijäämätukkumarketista. Reppu on rakas ja sekin oli kyllä varmaan puolen hinnan alennuksessa. Äiti toi ulkomailta tuliaisiksi metallisen ja puutakin sisältävän hiustenlattosysteemin jonka keksin tänään sopivan omaankin päähäni. 


Ja koska oli niin söpö olo, niin otin peilikuvia eteisessä ennen uloslähtöä. Ja oloni oli oikeassa, ihan söpöhän minä olinkin! 
Me ollaan hiihtolomalla mun kotikotona Vantaalla, ja täälläpä onkin paljon enemmän kivoja kiertelypaikkoja kun tiesinkään - semmoisesta näkökulmasta katsottuna että jos on opiskelija (niinkun minä) joka haluaa sisustaa kotiaan söpösti ja vähän turhasti mutta mahdollisimman halvalla (ihan niinkun minä) ja mielellään myös olla ees jotenki päin ekologinen ja kierrättää (haluan!). Ja mahdollisesti myös uudistaa vaatekaappinsa sisältöä hieman samoin aattein, mutta siitä lisää myöhemmin.

Me lähdettiin tänään eläinkauppakirppiskierrokselle, joskin eilen koluttiin jo Tuusulan kirppis, ja siitä kirjoitan kuvien kera myöhemmin. Tänään suunnattiin kolmeen eri eläinkauppaan Itä-Vantaalla (eläinkauppaostoksista voit lukea lisää täältä) ja lisäksi vielä Konttiin sekä Kierrätyskeskukseen. Ja haluan ihan hirveästi näyttää mitä kivoja juttuja löysin ja miten käypään hintaan, koska kierrätys on kivaa ja onni siitä kun löytää jotain mukavaa käytettynä ja oikeasti halvalla niin on moninkertainen siihen verrattuna kun jos kävelisi kauppaan ja ostaisi sen uutena. 

Ensimmäisessä kuvassa on kasvihuone, tai en tiedä onko se oikeasti tarkoitettu minkään sortin kasvihuoneeksi, mutta minulle se tulee olemaan sitä. Epäiltiin että joku olisi voinut ehkä itse rakennella tämän jopa. Hintaa oli 4 euroa ja tämä löytyi Kontista. Takaseinän tulen ehkä verhoilemaan sisäpuolelta esim. nätillä lahjapaperilla jotta nuo muovilaadusta kertoilevat leimat saisi piiloon. 


Keräilin kontista myös viisi erilaista ja melkoisen söpöä kahvikupposta. Hintaa niille taisi kertyä yhteensä 1,40 euroa, ja mulla oli ajatuksena istuttaa niihin yrttejä tai jotakin muita pikkuisia kasveja. Ja sitten tietenkin sijoittaa ne tuonne uuteen kasvihuoneeseeni!



Seuraava kuva käsittelee lähinnä askartelutarvikkeita tai siihen liittyvää. Korkit on Jennan projektiin Kierrätyskeskuksesta (euron taisivat maksaa) ja lanka on noin eurolla, tai joitakin kymmeniä senttejä reilulla, kirppikseltä jossa sielläkin pistäydyttiin mutta josta en ostanut itselleni varsinaisesti muuta kuin tuon lankakerän. Se on yhteen tiettyyn projektiin ja 100% puuvillaa. Söpöset vihreät puikot lähti Kontista mukaan parilla eurolla (en vaan voinut vastustaa tuota väriä!) ja aakkospaloja kerättiin pussiin 20snt edestä Kontin tuunaustarviketorilta. 


Pieniä värikkäitä peltirasioita on hyvin vaikea vastustaa, ja niin oli näitäkin. Kustansivat yhteensä Kontissa 3 euroa. 


Jokaisen oikeasti aikuisen mielestä (jollainen en itse ole enkä varmaan koskaan tulekaan olemaan) tämä on varmaan vähän järjetön ja hölmö, mutta aion sijoittaa sen yöpöydälleni jossa yleensä vallitsee hävityksen kauhistus. Kun paikkakin oli valmiina niin eihän 2 euroa nyt oikeasti ollut mitenkään liian korkea hinta tästä lokerikosta. 


Ja viimeisenä oikeasti edes hippusen tarpeellisempia käyttöesineitä kotiin. Kori maksoi 10 euroa Kierrätyskeskuksella ja vaikka nyt toinen sanka puuttuukin ja pieni reikäkin siinä on, niin eipä tuon kokosia punottuja koreja kyllä uutena voi edes haaveilla tuohon hintaan - tai siis ei edes semmosista voi jotka on yli puolet pienempiä. Ja mehän nyt aivan välttämättä tarvitaan kori kaikille meidän langoille, eikä niille vaan mikään ihan pikkuinen kori riitäkään! Sukkapyykkiripustinmustekala maksoi yhden euron, ja koska arvioitiin se melko tarpeelliseksi Ikeassa pari viikkoa sitten muttei siitä viitsitty sitä täyttä neljää euroa maksaa niin nyt oli oiva tilaisuus napata sekin mukaan.


Joten lopputulos on se että ilman tuota koria (joka näistä on selkeästi kallein ostos ja kattaa loppusummasta yli kolmasosan) nämä maksoi noin 16 euroa tai ehkä vähän alle, ja korin kanssa sitten kympin enemmän. Tuolla rahalla saatiin aikamoinen kasa enemmän ja vähemmän turhia sisustusjuttuja kotia piristämään sekä kivoja askartelu- ja käsityötarvikkeita. En ees halua laskea mihin kaikkeen mulla olisi varaa (tai ennemminkin ei olisi) jos ostaisin kaiken uutena kaupasta. Lisäksi sain hyvän mielen kun ihan itse löysin tämän kaiken ja sain taas kerran pelastaa pienen hippusen maailmaa. 

Tänään oli hyvä päivä! 

3. maaliskuuta 2014

Loma (odotettu sellainen!) alkoi, ja me suunnattiinkin ensimmäisenä tänne:


Mummulassa on rauhallista ja kotoisaa, mutta silti aika ei siellä koskaan pysähdy. Siellä oikeastaan tapahtuu paljon enemmän kun meidän omassa kotona keskivertoarki-iltana. 



Siellä paljon asioita pyörii kalan ympärillä, ainakin tällä kertaa. Saman päivän aikana saattaa tulla saaliita kolmelta eri suunnalta, ja sitten niitä perataan ja kokkaillaan pitkin päivää. Mummu kiroaa kauheaa kalamäärää mutta istuu monta tuntia jakkaralla kaloja siivoten. 




Tällä hetkellä meitä on naisia neljässä sukupolvessa, ja vaikka tämänkertainen visiitti olikin lyhyt, niin jotenkin sen merkitys korostui. Tuli mieleen kesäiset retkimahdollisuudet, isoja kysymyksiä ja vähän pienempiäkin. Huomasin mistä minunkin piirteet voi olla lähtöisin, miksi minustakin tuli tällainen. Ollaan me vaan aika ihania. 



Sitten koitti lähdön hetki, ehkä liian aikaisin, mutta huomattiimpa taas ettei se välimatka olekaan niin pitkä. Sen voisi taittaa useamminkin vaikkapa vain viikonlopuksi. 


Matkustettiin kuusi tuntia ja monta kilometriä, määränpäänä seuraava koti. 


Nyt syödään suklaataikinaa ja löhötään vielä pitkälle iltapäiväänkin, näköjään, yöpaidat päällä. Tällaista kuuluu olla lomalla.