3. maaliskuuta 2014

Loma (odotettu sellainen!) alkoi, ja me suunnattiinkin ensimmäisenä tänne:


Mummulassa on rauhallista ja kotoisaa, mutta silti aika ei siellä koskaan pysähdy. Siellä oikeastaan tapahtuu paljon enemmän kun meidän omassa kotona keskivertoarki-iltana. 



Siellä paljon asioita pyörii kalan ympärillä, ainakin tällä kertaa. Saman päivän aikana saattaa tulla saaliita kolmelta eri suunnalta, ja sitten niitä perataan ja kokkaillaan pitkin päivää. Mummu kiroaa kauheaa kalamäärää mutta istuu monta tuntia jakkaralla kaloja siivoten. 




Tällä hetkellä meitä on naisia neljässä sukupolvessa, ja vaikka tämänkertainen visiitti olikin lyhyt, niin jotenkin sen merkitys korostui. Tuli mieleen kesäiset retkimahdollisuudet, isoja kysymyksiä ja vähän pienempiäkin. Huomasin mistä minunkin piirteet voi olla lähtöisin, miksi minustakin tuli tällainen. Ollaan me vaan aika ihania. 



Sitten koitti lähdön hetki, ehkä liian aikaisin, mutta huomattiimpa taas ettei se välimatka olekaan niin pitkä. Sen voisi taittaa useamminkin vaikkapa vain viikonlopuksi. 


Matkustettiin kuusi tuntia ja monta kilometriä, määränpäänä seuraava koti. 


Nyt syödään suklaataikinaa ja löhötään vielä pitkälle iltapäiväänkin, näköjään, yöpaidat päällä. Tällaista kuuluu olla lomalla. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti