25. kesäkuuta 2014

Tänään me tehtiin päivän pituinen retki Porvooseen. Sinne ajoi autolla meiltä nopeammin kuin uskottiinkaan, ja samalla saatiin tunnelmia ihan kun oltaisiin ulkomailla. Onnistunut ja kaunis retki siis, eikä saatu sadettakaan kun vaan ihan alkumetreillä. 

Voin jo nyt varottaa että kuvia on melkoisen paljon, ja suurin osa niistä on melko merkityksettömiä, aiheinaan esimerkiksi kukkaset joita löytyi jokaisesta käänteestä tai omat kenkäni kun niitä on vaan niin kiva kuvata. Sen sijaan esimerkiksi kirkosta, jossa sielläkin käytiin, ei ole yhtäkään kokonaiskuvaa sisältä taikka ulkoa kun en jaksanut vaihtaa objektiivia. 

Meidän retkellä ei ollut sen suurempaa päämäärää, ja niimpä me vaan parkkeerattiin auto joen toiselle puolelle ja lähdettiin katselemaan paikkoja. Itsehän siis kävin työharjoittelupaikasta yhdellä muutaman tunnin retkellä Porvoossa ja totesin että se on niin kaunis paikka että täytyy meidänkin ottaa aikaa ja lähteä sinne seikkailemaan vielä tänä kesänä mikäli vaan mahdollista. 



Aika semmoinen luonnollinen ja helppo paikka mihin ensimmäisenä tulee suunnattua on vanhan kaupungin ihan keskusta. Tori ja ne pari katua söpöine pikkuputiikkeineen on aina yhtä valloittavia. En vaan pääse yli siitä että kaikki talot on niin suloisia ja sivukadut tarjoaa aina juuri maisemaan sopivia näkymiä. 



En kai tavallisesti oo mikään kukkakuvaajakaan oikein, mutta tuolla nyt tuli ikuistettua niitäkin. Jotenkin tuntuu että jokaisen putiikin, ravintolan, kahvilan ja kioskin kulmalla on kukkia. Jokaisessa kadunkulmassa, jokaisen talon seinustalla. Ehkä sekin luo juuri sitä omaa ihanaa tunnelmaansa, ja siksi niistäkin tuli napsittua kuvia, vaikka ihan tavallisia kukkiahan nekin vaan oli. 




Sitten oli tunneli jossa oli vallan söpö maalattu kukkaseinä. Piti päästä poseeraamaan sen eteen, ihan siis puhtaasti tarkoituksena jos vaikka sais uuden profiilikuvan Facebookiin. 


Kenkien kuvaaminen on mulle joku pakkomielle, joten vaikka en ees julkaise kaikkia nappailemiani kenkäkuvia tältäkään päivältä, niin eksyi näitä nyt sitten tänne kuitenkin taas muutama. 


Yksi sellainen ennaltasuunniteltu kohde missä haluttiin käydä oli Riimikon lelukauppa. Se on tosi suloinen, ja sen ikkunassa on äärettömän söpö Muumiaiheisesti sisustettu nukketalo. Kauppa itsessään on myös sisältä tosi kaunis ja täynnä pieniä aarteita, mutta sen verran ylihinnoiteltu että me tyydyttiin lähinnä katselemaan. Mukaan lähti kuitenkin yllättävän halvalla Muumijuliste ja hamsteritarroja! Siis hamsteritarroja on oikeesti olemassa! 




Vaelleltiin ympäriinsä aika päämäärättömästi ja kierreltiin varmaan samat kadut osa moneen kertaan. Oli vaan niin kaunista ja kiva katsella ympärille, vailla minkäänlaista kiirettä. 


En siis tiedä kuka kuvaa sinisiä muovisia vesitynnyreitä, mutta mun mielestä se oli jotenkin hirveän sympaattinen. 



Ja sitten löydettiin aivan upea kauppa, Paperipilvi. Bongasin kyseisen putiikin jo edellisellä reissulla Porvooseen, mutta sillon ei ollu omaa aikaa kierrellä missään kun olin töissä. Pistin kuitenkin mieleeni että tuolla haluan käydä. Kauppa käsitti paljon erilaisia askartelu- ja taidetarvikkeita, se oli juuri sellainen kauppa jotka pääsevät mun suosikkilistoille ja joissa käyn koko ajan jos satun asumaan lähellä. Olisin voinut toki ostaa sieltä vaikka ja mitä, mutta tällä kertaa kuitenkin tyydyin siihen että Jenna osti mulle maailman ihanimman virkkuukoukun! Kaupassa palvelu oli uskomattoman ihanaa ja siellä mennään varmasti käymään uudelleen kun samoille nurkille satutaan. 



Välillä pidettiin miettimistaukoja ja pohdittiin että mihin sitä seuraavaksi lähtisi. Googlailtiin kirpputoreja ja yksi oli sopivasti lähellä, joten suunnattiin sinne. Se oli vallan sekava eikä sieltä oikein mitään löytynyt, paitsi mulle sopiva metsänvihreä kesäneule. 






Kirppistelyn jälkeen alkoi jalkoja jo väsyttää aika paljon, mutta kun paikalla nyt satuttiin olemaan niin taaperrettiin vielä mäelle ihailemaan kirkkoa. Mäki ihan tosiaan oli hirmuisen jyrkkä ja mukulakivin päällystetty. Mietittiin millainen se mahtaisi olla talvella, ihan kamala varmaan, ja siksi siinä taisi ollakin kaiteet joihin turvautua. 




Kirkko oli hieno, siitä nyt ei tosiaan mitään kovinkaan kokonaiskuvia ole, mutta ehkei aina tarvitsekaan. Kirkot on aina semmoisia kohteita joissa mielelläni uusissa (ja vanhoissakin) paikoissa vierailen. Jotenkin ne on niin rauhallisia, hiljaisia, turvallisiakin paikkoja. Siellä voi aina hetken levähtää, ja niissä kaikissa on yleensä jotakin samaa vaikka erilaisia ovatkin. 

Lopuksi lähdettiin kävelemään toista vähintään edellisen kanssa yhtä jyrkkää alamäkeä kohti autoa. Jalkoja väsytti siihen malliin eikä oikein tiedetty jäikö meiltä mitään juuri siihen hetkeen tarpeellista näkemättäkään. 




Ihan viimeinen etappi oli auton vieressä sijaitsevat vissiinkin hylätyt junaraiteet. Halusin sieltä pari valokuvaa vaikka alkoikin jo väsyttämään. Jenna oli ihana ja kuvasi kun pyysin. 




Kaiken kaikkiaan meillä oli siis tosi ihana ja onnistunut päivä. Rauhallinen, mutta silti tietää jalkojen väsymyksestä päätellen ehdottomasti tehneensä jotakin. Tällainen kaupunkiretkeily, samalla valokuvaaminen ja tietynlainen suunnittelemattomuus sopii kyllä mulle tosi hyvin! 

1 kommentti:

  1. Ihana tyttö, purr!
    Kameran kanssa kuljeskelu kiireettömässä päivässä, uudessa paikassa, on kyllä kauhean mieluisaa ja antoisaa.

    VastaaPoista