8. heinäkuuta 2014

Ilmeisesti kuvaamaan lähteminen iltamaisemiin on nyt suosittua jos minun seurassa aikaansa viettää. Lähdettiin tällä kertaa ihan vaan jonnekin kuvaamaan kun kävin autolla ja ulkona oli jotenkin kiva ilma. Ja olihan se, ne järkyttävät hyttysparvet vaan pilasi kaiken tunnelman ja niimpä napsittiin kuvia ja rynnättiin pian sen jälkeen autolle. Jenna oli ihanan urhea ja napsi musta kuvia mun pyyntöjen mukaan vaikka hyttysarmeija ihan tosiaan piiritti meitä, ja tulihan sieltä muutama sellainenkin otos joihin oon minäkin jotenkin päin tyytyväinen. 



Nyt ollaan Jennan lapsuuden kotikylässä, joten Jenna sai päättää mihin mennään. Tai saa se viimekädessä kyllä tehdä päätökset muutenkin koska on meistä ainoa ajotaitoinen jos yhtään kauemmas mennään. 


Kuvaaminen on mulle jotenkin vähän kuin terapiaa. En anna ihan kenen tahansa kuvata mua, koska en varsinaisesti viihdy kameran edessä hirveän hyvin. Tykkään vaan paljon siitä että mulla on valokuvia itsestäni joita laittaa sitten vaikka blogiin tai Facebookkiin tai Instagramiin, ja tykkään siitä jos saankin lisäenergiaa siinä tapauksessa että näytänkin ihan söpöltä välillä. 


Mulle tärkeää on tunnelma, ja sitä haluaisinkin kuviin. Mieluiten ottaisin kaikki kuvat itse, mutta tuolla halppis 50mm objektiivilla itsensä kuvaaminen ilman jalustaa ajastimen kanssa on vähän mahoton yhtälö, joten onneksi mulla on ihana Jenna joka toimii sekä itselaukaisimen että jalustan roolissa ja tuo usein vielä oman lisänsä valokuviin. Parempaa saa hakea. Ja mähän en tietenkään voi taipua käyttämään mitään muuta objektiivia kuin tuota... 


Jotenkin siinä kameran edessä, kun keksii kaikkia hullutuksia, vähän vapautuu. Tai en minä ainaskaan tasan vapautuisi jos olisi joku random tyyppi, tai vähän tutumpikin muttei tarpeeksi tuttu, siellä kameran toisella puolella, mutta sillon kun puitteet on hyvät (vaikka olisikin miljoona hyttystä kimpussa koko ajan) ja olo on turvallinen, niin siitä voi jopa vähän nauttia. 


Vaikka tänäänkin, niinkuin lähestulkoon jokaisena hellepäivänä, on ollut hiukan vaikeaa hyväksyä itseä ja omaa peilikuvaa, niin on tällaiset illat silti varsin tervetulleita. Ne kannattaa paitsi sen kannalta että on tekemistä ja kokemista ja kauniita maisemia, niin myös siksi että ne auttaa huomaamaan. Ja saa taas muutaman edes jollakin tasolla hyvän ja tarinaakertovan kuvan matkastaan. 

2 kommenttia:

  1. nämä on kaikki tosi ihania, varsinki tuo eka ja sitte myös punasävynen - sinun tyyli on niin ihana, sekä pukeutumisen että kuvissa olemisen suhteen <3 eikö sinua palellu olla tuolla vedessä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos<3 Tulee niin hyvä mieli tuollasista kommenteista, varsinkin kun mun mielestä sun tyyli pukeutua ja olla on kovinkin kaunis ja ihana. Vedessä oli aika lämmintä kun siellä riehui tekemässä roiskeita ja kun oli niin kovinkin kuuma päivä takana. :)

      Poista