13. heinäkuuta 2014

Tänään lähdettiin vähän iltakävelylle - ja kuvaamaan. 


Leikin bussipysäkillä Totoroa. Jalassa on housut jotka itse ompelin pari päivää sitten. Kankaana on etupuolella tuo kuviollinen, sen ostin Kontista (eli SPR:n kirppikseltä joka sijaitsee tuossa tien toisella puolen) ja housujen takaosa on vihreää lakanakangasta, ihan omasta kaapista. Housuissa on myös hienon hieno siiliresori vyötäröllä, sen varastin kankaasta jonka ostin Jennan yökkärinhousuja varten Kierrätyskeskuksesta. En oo mikään hyvä ompelemaan ja noidenkin eteen sain ensin tehdä kaksi hyvin epäonnistunutta yritelmää. Mutta opimpa millaisista palasista housut suunnilleen koostuu ja miten resori suunnilleen ommellaan. Ja sain omasta mielestäni kivat kesähousut jotka ehkä menee vähän samaan luokkaan yökkärihousujen päiväkäytössä, mutta ei se haittaa! 


Housuhöpinöistä takaisin meidän retkeen... Jenna vei mut tosi kauniiseen paikkaan joka on tässä ihan meidän lähellä. Sitä ei vaan autolla ohi ajaessa tajua, ja harvemmin tuonne suuntaan on tullut lähdettyä kävellen, jos koskaan. Mentiin vanhalle kauniille myllylle jonka vierestä virtasi koski. Koski laski nättiin lampeen, ja vaihtumakohdassa oli silta. 


Tässä on minun ihana rakas. Jonka hiukset leikkasin pari päivää sitten samalla kun omani! 


Puhalleltiin sillalla saippuakuplia. 






Ja vähän sillan vieressäkin... 


Sen jälkeen käveltiin kotiin, aika suoraa reittiä jopa, muttei todellakaan ilman taukoja! Pitihän sitä kauniille metsäpolulle poiketa vaikkei sitä sen pidemmälle jatkettukaan. 



Kotipihassa menin ensin halimaan puuta, mutta totesin että siihenhän voisi vaikka kiivetä. Ja kiipesin. Viimeisissä kuvissa kello on jo reilusti yli kymmenen ellei melkein yksitoista. Puu sijaitsee auringonlaskun puolella taloa. Kesäiltoina ja -öinäkin valo on niin kovin kaunista ja sitä on paljon. 



Oli kiva retki. Pitäisi varmaan vaellella oman kodinkin ympäristössä enemmän sen sijaan että lähtisi aina autolla jonnekin kivoihin paikkoihin. 

2 kommenttia:

  1. Moikka, oon selannut sun blogia ja halusin vaan kertoa, että se purkasi mussa tosi paljon tunteita. En oikeasti edes lukenut paljon, koska olen huono lukemaan pitkiä tekstejä, mutta kyllä, blogisi sai minut itkemään ja ei ehkä niinkään huonolla tavalla. Vaikka en suo tunne ja en ole edes koskaan jutellut, niin susta ainakin saa kuvan, että olet todella mahtava ihminen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, kiitos tosi kovasti kommentistasi! On ihanaa jos voin jotenkin laittaa liikkeelle ajatuksia ja tunteitakin, siitä tulee tosi hyvä mieli! :) Tuntuu etten kirjoittele tätä ihan turhaan ja tiedän että joku oikeasti lukeekin näitä.

      Poista