29. elokuuta 2014

Moni on varmaan kuullut Suomen lukiolaisten liiton #kutsumua-kampanjasta (jos ei, niin siitä voi lukea lisää esim. täällä). Koen tämän ittellenikin niin tärkeäksi asiaksi että halusin olla mukana. 

Kampanjahan on siis kiusaamista vastaan, ja vaikken koe olevani esim. koulukiusattu, niin on mullekin aika paljon satuttavia sanoja keretty tämän elämän aikana sanomaan. Ikävä kyllä monet niistä satuttavimmista ja edelleen raskaimpina mielen päällä olevista ihan vasta viime vuosina. 

Mulle on ollut tosi kipeä paikka se että ihmisten on ollut niin vaikea hyväksyä sitä että seurustelen naisen kanssa. En ole missään vaiheessa kokenut tekeväni mitään väärää, enkä ole myöskään missään vaiheessa ketään pakottanut hyväksymään mun seurustelua tai seksuaalista suuntautumista, enkä myöskään ole tyrkyttänyt juttuja omasta parisuhteestani vaan enemmänkin jättänyt ne taka-alalle jos olen kokenut että tilanne niin vaatii. Olen piilotellut parisuhdettani enemmän kun ihmiset yleensä. 

Mulle on sanottu paljon satuttavia sanoja. En koe satuttavaksi sitä jos joku ei voi hyväksyä mun seurustelua, mutta koen tosi satuttavaksi sen että mua arvioidaan, arvostellaan, mun mielentilasta, uskosta ja elämästä tehdään johtopäätöksiä vaan sen perusteella että musta tiedetään yksi (varsin vähäpätöinen) asia enemmän. 

Monet sanotuista asioista on jättäneet jälkensä muhun, mä esimerkiksi pelkään nykyisin mennä kirkkoon. Kovasti kyllä taistelen tätä pelkoa vastaan ja koitan silti käydä kirkossa. Ainakin välillä. Omalla tavallaan on vaan tosi kauheaa että joutuu yhtäkkiä pelkäämään, että verrattain kuitenkin vaan muutamat ihmiset sanoillaan ja teoillaan on saaneet aikaan tällaista. En koe tulleeni kiusatuksi, mutta koen tulleeni syrjityksi. 

Lisäksi kiusaaminen aiheena kosketta myös monien läheisten ihmisten kautta. Oon joutunut liian monen kiusatun läpi käymää taistelua katsomaan, se jättää aivan äärettömän syvät jäljet pieneen ihmiseen, tai vähän isompaankin. Siksi tämä on mun mielestä tärkeää, ja päätin julkaista tämän kuvan vielä täälläkin, vaikka se löytyy jo muutamasta muustakin sosiaalisesta mediasta (kuten täältä ja täältä). 



26. elokuuta 2014

Tänään on ollut vähän väsynyt päivä, onneksi poikkeus monien ihan hyvien päivien joukossa. Tänään on satanut ja väsyttänyt ja ei-huvittanut. Mutta on tässä päivässä ollut hyviäkin asioita. Jaksoin herätä aamulla niin aikaisin että vaikka kävin suihkussa niin kerkesin silti syömään aamupalaa ja pysähtyä kuuntelemaan radiota. Kouluakin oli vain neljä tuntia ja siksi olen löhönnyt jättinojatuolissa yöpaita päällä. Aion viettää tässä loppu illan ja syödä paahtoleipää jonka päällä on juustoa ja juoda teetä. 


Eilen meidän kiinanruusu oli puhjennut kukkaan. Luulin että kukka kestää vaan päivän, mutta vielä se on kyllä ihan täydessä loistossaan. Ehkä se katoaa jonakin yönä, yhtä salaperäisesti ja huomaamattomasti kuin ilmestyikin. 


Silti vaikka päivä olisi kuinka väsynyt, niinkuin tämä, meillä on nämä ihanat karvapallerot jotka nyt on pomppineet tämänkin blogin puolelle vähän tiiviimmin. Niiden takia jaksaa joka päivä, tänäänkin olen väsymystilastani huolimatta käynyt höpöttelemässä niille pitkät pätkät, vaihtanut vedet ja napsinut vähän kuvia. On ihanaa kun joku otus tarvitsee - vieläpä noin söpö! 


23. elokuuta 2014

Eilen unohdin kameran kun käytiin kansainvälisillä suurmarkkinoilla Kuopion torilla ja se harmitti. Markkinat oli suuret, siellä oli paljon katseltavaa, haisteltavaa ja ostettavaakin. Sen lisäksi että sain aikaisen synttärilahjan jo pitkään haluamani korun muodossa, meille muutti myös muutama kukka. Koska ei itse varsinaisesti olla niitä viherpeukaloimpia, niin saatiin onneksi apua kasvien istuttamiseen. 

Istuttamisen lisäksi napsin kuvia ympäri kämppää myöhemminkin. Tallensin pieniä kohtia, arkisia asioita. Siksi tämän postauksen teema kai voisikin olla jonkinlainen kuvien sekasotku. 






Sen jälkeen kun oltiin viherpeukaloitu tarpeeksi (tai siis nuo kaksi muuta viherpeukaloi ja mä otin kuvia), niin vietettiin pientä piknikkiä meidän olkkarin matolla, koska keittiönpöydän tuolit on suurin osa kipeästi liimauksen tarpeessa eikä niiden kantavuudesta ole aina ihan varmuutta. 


Meidän kotona iltoihin kuuluu myös olennaisesti hamsteritouhut. Ninni pääsi eilen (niinkuin yleensä lähes joka ilta) juoksemaan lattialle omaan aitaukseensa. Meidän söpö ja kaunis pikkunen otus. Kaikki hamsut sai maissia, ja kaikille se näyttää olevan aika herkkua. 




Koska osa kuvista oli vähän liian sinisiä niin muutin ne mustavalkoisiksi. Niiden tunnelma muuttui jotenkin erityisen kauniiksi. Kasvit tuo hirveästi lisää viihtyisyyttä ja tunnelmaa, juuri semmoista kun haluankin meille. Nämä on yksiä ihan lempprikohtia meidän kotona nyt. 




Joskus mietin että meillä on kamalan sotkuista, mutta ei kai meillä oikeasti olekaan. Jotkut paikat on ikuisesti vähän hallitun sekaisuuden alaisena. Vaikka ne jotenkin siistisi, niin ne ei syystä tai toisesta pysy kovin järjestelmällisinä kuitenkaan. Tällasia on esimerkiksi eteisen naulakko ja sänky. 



Meidän vaatekaappien oviin muutti lintuja oksineen, vaikka aluksi olin mitään sisustustarroja vastaan. Mutta nämä on kauniita jopa. Tuovat lisää juuri sopivaa tunnelmaa makkariin. Tykkään siitä että meidän kodin pohjaratkaisu on sellainen että makkari on ihan eri puolella kuin keittiö ja olohuone eikä sinne näe ellei erikseen mene katsomaan ja kurkkimaan. Sen kuuluukin olla vähän sellainen paikka jossa ei olla vieraiden kanssa vaan joka on vaan meidän. 


Meidän seinillä on karttoja tällä hetkellä kaiketi kolme kappaletta. Ja sitten on vielä karttapallo. Me tykätään aika paljon kartoista, kuten tästä varmaankin voi päätellä. Ensimmäinen kartta on "missä olen käynyt, missä asunut" -kartta ja toinen on Postcrossing-seinällä sijaitseva kartta kaikkien saapuneiden postikorttien keskellä. 



Haluaisin kovasti ottaa hyviä kuvia meidän koko kämpästä ja kaikista huoneista nyt kun täällä alkaa olla jotenkin mun mielestä "valmiimpaa", ei enää turhia laatikoita näkyvillä oikeastaan ollenkaan. Ihan hyvin, ollaanhan me täällä jo kohta vuosi asuttu. 

Tämä joka tapauksessa tuntuu kodilta, tänne on kiva kutsua ihmisiäkin joskus, ja täällä on hyvä olla. Oma paikka maailmassa. 

16. elokuuta 2014

Yleensä hamsterijutut ja -kuvat pysyttelee hamsteriblogin puolella, mutta vaikka Ninni näissä kuvissa esiintyykin, niin nämä mun mielestä liittyy kyllä muuhunkin. Nimittäin olemiseen, tähän iltaan, hetkeen, päivään, elämään.

Istuskelen iltaa viettämässä, kohta ryhdytään syömään itsetehtyä pizzaa. On lauantai ja viikonloppu on kulunut kamalan nopeasti kun on tottunut kesälomaan. Kesäloma oli hyvä, mutta kai koulukin voi olla. 


Tänään on ollut hyvä päivä, on tullut tehtyä aika sopivasti. Käytiin pelaamassa asuntolalla korttia, kannettiin jättikokoinen uusi nojatuoli (näkyy alemmassa kuvassa) tänne neljänteen kerrokseen ja tehtiin pikareissu Ikeaan. Ollaan oltu, vähän siivoiltu, liimailtu tarroja makkarin vaatekaappien oviin... Tällainen sopiva lauantai. Olen aika onnellinen. 


Koulu ei kyllä huvita hirveesti, ainakaan ajatuksen tasolla. Opinnäytetyö silti jopa huvittaakin, ja tieto siitä että valmistun jo maaliskuussa, lääkehoito kylläkään ei huvita tippaakaan. Elämä huvittaa paljonkin, vaikken tiedäkään uskallanko huomisaamuna lähteä kirkkoon. 

5. elokuuta 2014

En oikein tiedä mihin kesä loppuu. Siihenkö kun koulu alkaa maanantaina vai siihen kun ei ole enää näin tukahduttavia säitä? Nämä kuitenkin voi varmasti vielä laskea kesäkuviksi ja kesäkuulumisiksi. 

Yhtenä yönä me maalattiin. Oli ihana maalata, ja pitäisi varmaan tehdä niin useamminkin. Haluaisin. Ja aion. 


On ollut kuuma, mutta yhtenä päivänä oli toivottu sade. Silloinkin tosin paistoi aurinko. Ja ukkosti. Ja silti on näin kuuma. Joskus tuntuu ettei tätä oikein enää jaksaisi. Odotan syksyä ja kaulahuivikelejä. Mahdollisuutta pukea villasukat ja huppari. Ilman että paistun.


On myös ollut yöajeluita, muutamaan otteeseen viime päivinä. Tai siis öinä. Musiikkia kovalla, juttelua, pysähdyksiä. Kiireettömiä hetkiä kun on jo hämärää. Se ainakin kertoo syksyn lähestymisestä. Siitä olen onnellinen. 


Tänään lähdettiin iltatorille. Aamu oli huono mutta ilta jo parempi. Hiuksistakin lähti vähän lisää yksi ilta, en tykkää välimuodoista. Alla olevassa kuvassa ei ole muuta kaupasta ostettua kuin aurinkolasit ja hiusväri. Kirpputoreista tykkään. 


Tai no huijasin ihan vähän. Kengistä en tiedä. Ne eivät ole minun. Ehkä ne on kaupasta. 


Torilta sai ilmaista vohvelia ja sen reunalla oli hitusen ahdistava kirpputori (siis torin reunalla, ei vohvelin). Käytiin siellä kuitenkin. Torilla oli myös musiikkia ja tanssia. Tuli ikävä sitä maailmaa. Kävelin suihkulähteen reunalla. 


Torin jälkeen lähdettiin kotiin, mutta tehtiin pieni visiitti kanavalle. Se oli kaunis paikka, mutta kotiin piti päästä pian. Sieltä on kaksi kukkakuvaa. Kukka korvan takana ja kukka rakkausmittarina. Väitti että ei rakkautta, en usko sitä. 



Huomenna alkaa työt. Ne työt on ihan kivoja, mutta arki ja kunnollisuus ei juuri nyt huvittaisi. Voisin vielä jatkaa lomalla vaikka se onkin ollut pitkä. Kulunut ihan liian nopeasti. Mutta syksy on silti odotettu. Kun kouluun tottuu ja uudet kirpeät syystuulet saa puhaltaa. Tänä vuonna ne saa tehdä suursiivouksen ja toivottavasti tuovat paljon kauniita värejä.