29. elokuuta 2014

Moni on varmaan kuullut Suomen lukiolaisten liiton #kutsumua-kampanjasta (jos ei, niin siitä voi lukea lisää esim. täällä). Koen tämän ittellenikin niin tärkeäksi asiaksi että halusin olla mukana. 

Kampanjahan on siis kiusaamista vastaan, ja vaikken koe olevani esim. koulukiusattu, niin on mullekin aika paljon satuttavia sanoja keretty tämän elämän aikana sanomaan. Ikävä kyllä monet niistä satuttavimmista ja edelleen raskaimpina mielen päällä olevista ihan vasta viime vuosina. 

Mulle on ollut tosi kipeä paikka se että ihmisten on ollut niin vaikea hyväksyä sitä että seurustelen naisen kanssa. En ole missään vaiheessa kokenut tekeväni mitään väärää, enkä ole myöskään missään vaiheessa ketään pakottanut hyväksymään mun seurustelua tai seksuaalista suuntautumista, enkä myöskään ole tyrkyttänyt juttuja omasta parisuhteestani vaan enemmänkin jättänyt ne taka-alalle jos olen kokenut että tilanne niin vaatii. Olen piilotellut parisuhdettani enemmän kun ihmiset yleensä. 

Mulle on sanottu paljon satuttavia sanoja. En koe satuttavaksi sitä jos joku ei voi hyväksyä mun seurustelua, mutta koen tosi satuttavaksi sen että mua arvioidaan, arvostellaan, mun mielentilasta, uskosta ja elämästä tehdään johtopäätöksiä vaan sen perusteella että musta tiedetään yksi (varsin vähäpätöinen) asia enemmän. 

Monet sanotuista asioista on jättäneet jälkensä muhun, mä esimerkiksi pelkään nykyisin mennä kirkkoon. Kovasti kyllä taistelen tätä pelkoa vastaan ja koitan silti käydä kirkossa. Ainakin välillä. Omalla tavallaan on vaan tosi kauheaa että joutuu yhtäkkiä pelkäämään, että verrattain kuitenkin vaan muutamat ihmiset sanoillaan ja teoillaan on saaneet aikaan tällaista. En koe tulleeni kiusatuksi, mutta koen tulleeni syrjityksi. 

Lisäksi kiusaaminen aiheena kosketta myös monien läheisten ihmisten kautta. Oon joutunut liian monen kiusatun läpi käymää taistelua katsomaan, se jättää aivan äärettömän syvät jäljet pieneen ihmiseen, tai vähän isompaankin. Siksi tämä on mun mielestä tärkeää, ja päätin julkaista tämän kuvan vielä täälläkin, vaikka se löytyy jo muutamasta muustakin sosiaalisesta mediasta (kuten täältä ja täältä). 



1 kommentti:

  1. Hei Iines, olet tosi hyvällä asialla, kun kirjoitat hyväksymisestä ja kiusaamisesta. Lähetä Akulle myös teksti. Olen yövuorossa - ikävä sinua ja valoista persoonaasi. Rakkain terveisin äiti

    VastaaPoista