28. syyskuuta 2014

Eilen me poikettiin kirppiksellä ja sieltä löysin huivin ja paidan. Taisin kyllä juuri eilen päästä sanomasta miten tykkään värikkäästä pukeutumisesta, ja sitten marssin kirppikselle ostamaan mustavalkoisen paidan. Mutta siis oikeesti, se maksoi 50snt, se on pehmeäksi kulutettu ja silti kirkkaan värinen, sopivasti vähän liian iso ja muutenkin kaikin puolin mukava. En ees sovittanut sitä ostaessani vaan totesin että jos ei muuten niin teen siitä tilkkuja yhteen projektiin tai pidän yöpaitana. Mutta päiväpaita siitä saattaa kyllä nyt kuitenkin tulla, voishan sitä piristää jollaki värikkäällä kangaspalasmerkillä kyllä. 


Huivi sitten puolestaan on niin mua kuin vain olla ja voi, ja maksoikin huomattavasti enemmän kuin paita (3e). On se lämminkin ja iso ja värikäs, tai tuommoinen maanläheisesti värikäs, juuri syksyyn sopiva siis. Ja mun mielestä nuo kaksi vaatekappaletta (siis huivi ja paita) sopivat kaiken lisäksi vielä hirmusen hyvin yhteen. Ei ehkä kenenkään muun mielestä tai minkään maailman värisääntöjen mukaan, mutta ehkä just siks. 


Tänään on ollut kaunista syksyistä valoa, ja niimpä napsin vähän kuvia ihan vaan kauniin valon takia. Tosi nopeasti ihan vaan siks että kamerasta meinas loppua akku ja tunsin itteni liian laiskaksi sitä lataamaan ensin - tai liian malttamattomaksi odottamaan. Niimpä kuvat sai luvan onnistua ekalla kerralla. Kameran akku ei tosin vieläkään ole loppunut. 


Oon viime aikoina virkannut paljon tiskirättejä. Bambulanka tuntuu ihanalta käsissä, sitä on ihana virkatakin, minkä lisäksi virkkaaminen on sitäpaitsi tosi palkitsevaa kun työnsä tuloksen näkee niin nopeasti (vielä nopeammin kun neuloessa) ja yksi tiskirätti valmistuu hyvin nopeasti sekin. Oon myös suosinut malleja joissa ei tartte laskea ollenkaan (tai kehitellyt semmosia päästäni), jolloin esim. koulussa oppitunneilla virkkaaminen on paljon vaivattomampaa kun ei tartte niin keskittyä siihen tekemiseen mutta saa kuitenkin käsille jotakin tehtävää mikä taas parantaa mun keskittymiskykyä ihan huomattavasti. Jos unohdan tai jätän neuleen kotiin niin piirtelen monisteiden reunat täyteen, jotenkin käsityöt tuntuu mielekkäämmältä. 


En oo koskaan aikaisemmin ollut kyllä mikään kova käsityöihminen. Oikeastaan inhosin käsitöitä ja ajatusta siitä että pitäisi osata. Aika takkuisesti neulominen sillon muutama vuosi sitten alkoikin, mutta siitä se sitten lähti ja sen jälkeen olen neulonut. Virkkaaminen tuntu kuitenkin ihan utopistiselta ajatukselta enkä sitten virkannut. Paitsi vuosi sitten. Meillä oli koulussa semmosia rasteja joissa yhdellä opeteltiin virkkaamaan isoäidinneliöitä, ja niin minäkin opin. Virkkasin sitten onnellisena niitä. Nyt oon opetellut vähän lisää, ja juurikin nuo tiskirättijutskat sujuu aika kivasti ja kivuttomasti. Oon harkinnu vähän tästäkin vielä laajentamista, mutta kattoo sitä sitten. Alla olevan kuvan peittoa en kuitenkaan oo itte virkannut. 


Tänään aloitin tähänastisen elämäni suurimman virkkausprojektin. Tai no jaa, on mulla se kasa niitä isoäidinneliöitä joista niistäkin ois tarkotus tulla ihan kunnon peitto - varmaan vielä isompi ku tästä peitosta. En oo vielä varma kenelle tämä on, mutta siitä oon varma että tämä on tosi kivannäköinen, kiva virkatakin ja kauniin värinen. Ehkä se vielä joskus lämmittää jotakin pikkusta ihmislasta. 


Meillä on olohuoneessa suurensuuri lankakori jonka sisältöä ois ehkä hyvä päästä vähän tyhjentämään. Siihenkin projektiin tämä työ on ihan omiaan, lankaa kuluu paljon ilman että sitä oikeestaan ees huomaa. Niin ne isotkin kerät muuttuu pieniksi, ne joista oon tuskaillu etten mitään jaksais tehä mut pitäis kuitenkin. 

Olin päivällä jo aika tuottelias tämän uuden projektini suhteen, ja sama tuotteliaisuus jatkui iltaan saakka. Saatiin vieras meille kylään ja pidettiin jonkinmoista käsityökerhoa. Kaikki neuloi tai virkkasi (no muut neuloi ja mä virkkasin) ja höpöteltiin samalla kaikenlaista. Oli hyvä olla. Ja työhön syntyi monta kerrosta lisää. 

26. syyskuuta 2014

Selailin vanhoja puhelimella otettuja kuvia, ja vastaan tuli yllättävän paljon peilivaatekuvia. Napsin niitä aina jos haluan lähettää jollekin kuvan että missä menen/miltä näytän/sopiiko nää vaatteet/tuntuuettänäytänkamalalta jne. Joten on niitä jonkun verran kertyny. Osa vähemmän ja osa enemmän laadukkaita. 

Mun blogi ei oo mikään vaateblogi, tai semmoinen missä jakaisin asukuvia, mutta on tällanen nyt kerran kiva tehdä kuitenkin. En oo mikään todellakaan muotitietoinen tapaus, suurin osa mun vaatteista on kirppiksiltä ja loput sitten yleensä sieltä mistä saa halvalla. En kuitenkaan kaupasta oikeen meinaa löytää mitään ostamisen arvoista, kun hinnat on moninkertaiset kirppishintoihin nähden, joten vaatteet jää siks yleensä kauppaan ja lähden mieluummin kirppiskierrokselle ja löydän jotain enemmän mun tyylistä.

Kai mun tyylikin on vähän vaihdellut vuosien varrella. Yläasteen mustan angstikauden ja sen jälkeen yliampuvan hippityylin jälkeen musta on tullut verrattaen aika normaalin näköinen. Ostan vaatteita jotka tuntuu kivoilta ja näyttää mun silmään mukavilta, ja jotka ennen kaikkea on sopivia. Tykkään kerrospukeutumisesta, ja mulla on lähes poikkeuksetta aina huivi kaulassa. Punaiset hiukset mulla on ollut jo vuosia, vaikka pituus kovasti vaihteleekin. Myös villasukat on aika yleinen vaatekappale, joskaan ei yleensä kesällä. En käytä kenkiä joissa on minkäänlaista korkoa, ja tykkään pitää mieluummin takkeja, neuleita ja huppareita auki kun kiinni. Hiusten pitää olla aina vähän sotkussa enkä mä meikkaa ollenkaan, en omista edes yhtäkään meikkiä (ellei kynsilakkoja lasketa). Tykkään värikkäistä vaatteista, tai ehkä semmosista aika luonnonläheisen värisistä. Nykyään käytän kyllä jo hieman mustaakin. Ehkä nuo on semmosia mulle hyvin ominaisia ulkonäköön liittyviä juttuja. 

En tiiä pitäiskö mun selostaa jokaisesta lisäämästäni kuvasta/vaatekokonaisuudesta jotain. Ehkä mä kerron aina lyhyesti jos muistan mihin oon ees ollut matkalla. 

Ensimmäisessä kuvassa oon ehkä ollu menossa kaupungille/kouluun. Ei sen tarkempaa muistikuvaa kyllä, tuo hame oli uus ja testasin että tuunko sitä käyttäneeksi hameena. Nyt se on kaapin perällä ja mietin että siitä sais kyllä kivan huivin. 

Toka kuva on kun lähin kerran kävellen kauppaan. Siellä sato vettä niin laitoin tuulitakin päälle. Ja jopa lenkkarit jalkaan. Aika harvinainen näky siis. 

Viimenen kuva on otettu koulusta. Ehkä aika perus vaatteet mulle, joku pitempien hameiden kausi oli yhdessä välissä viime keväänä. 


Ensimmäinen kuva on joku kesäkuva koska hiukset on niin kamalan näköiset eikä mulla oo ees huivia kaulassa kun on ollut niin kuuma että se on päässyt hartioille. Hyi kun puistattaa ees katsoa tuota kuvaa, inhoon kesähelteitä. 

Toinen kuva on lapsuudenkodista Vantaalta (niitä luvassa enemmänkin, taustasta tunnistaa), oltiin lähdössä yksiin ylioppilasjuhliin. Mun käsitys juhlavaatteista ei oikeen eroa mitenkään siitä mitä normaalisti puen päälleni. 

Kolmas kuva on työssäoppimispaikan hissistä, näköjään on kaunis sininen avainnauhakin kädessä. Alkukesä oli kylmä, aamusin sai jopa ihan pitää hupparia kun oli niin kylmä! Semmosesta kesästä tykkäisin. On myös ikävä pitkiä hiuksia ja sivuponnareita. 


Alla sitten ensimmäinen kuva sekin työssäoppimispaikan hissistä. Kesällä on niin ärsyttävää kun otsahiukset on aina ihan huonosti jos on kuuma! 

Toinen kuva on vähäsen vanhempi, siinä on mun rakkausneule, aivan täydellinen vaatekappale koleina päivinä. Ja voi että noita hiuksia on ikävä, haluan taas saada nutturan. 

Viimeinen kuva on äidin luota, hienosti muodostaa kuulokkeiden johto mulle viikset... 


Ensimmäinen kuva on kamalan huonolaatuinen, se on otettu Jennan edellisestä asunnosta. Oon siinä varmaan lähössä kouluun kahvikuppi kourassa. Taitaa olla aika lähelle vuosi sitten, ennen kuin muutettiin omaan kotiin. 

Toinen kuva on Vantaalta. Hienot yökkärihousut ja sillain, ja vielä hamsterikin sylissä. Yökkärihousut on aivan liian aliarvostettuja mun mielestä, jos kehtaisin ja viittisin ja kokisin sen sopivaksi niin käyttäsin yökkärihousuja varmaan koulussa ja töissäkin. Jotain maailman mukavinta ja söpöintä. 

Kolmas kuva on yhtenä retkipäivänä viime kesänä otettu. Ei ollut vielä kovin lämmin, ainaskaan tuosta tuplahuivista päätellen. 


En oo ihan varma millon ensimmäinen kuva on otettu, mutta kaiketi oon ehkä lähdössä kouluun siinä. Oiskohan viime keväänä. Tai sit viime syksynä. 

Keskimmäinen kuva on aika uusi, kuten hiusten pituudestakin voi päätellä. Kouluun lähdössä siinäkin. 

Viimeinen kuva on vähän random, oltiin lähdössä yhden ystävän luokse kylään. Parhaat liilat yökkärihousut joita ei tosin viitti koulussa käyttää ja jotka on ehkä oikeesti aika rumat, mutta mun mielestä ihan täydelliset. 


Ensimmäisessä kuvassa en oo näemmä vielä kerennyt laittamaan hiuksia kun ne näyttää tuolta. Joku aamu kouluun lähdössä varmaan tuossa kuvassa, luulisin. 

En muista millon toka kuva on otettu, mutta on siitä ehkä jo aikaa. Joulun jälkeen joka tapauksessa, sen voi päätellä noista puhelimen kuorista. Ehkä taas kouluun lähdössä, kun on laukkukin olalla. 

Vika kuva oli eräänä iltana kun lähdettiin kauppaan. Yökkärihousut taas kunniaan, ne on parhaat kauppahousut! 


Joten semmosia. Ei nyt ehkä niin kiinnostavia, mutta kuitenkin. En tiiä oliko järin kiinnostavaa katsella mun vaatekuvia tai lukea höpsöjä höpötyksiä, mutta joskus tällaistakin. 

24. syyskuuta 2014

Aloitin maanantaina, jatkoin tiistain ja tämän päivän, keskiviikon. Pieniä paloja elämästä, ei aina niistä parhaista päivistä, silti täydellisistä. Jälkikäteen ymmärtää että saa olla aika onnellinen näin kauniista elämästä. 


Vaikka sitä kai ajatteleekin että oma elämä ei ole kamalan mielenkiintoista, eikä tämä videokaan. Mutta tätä se on, juuri sopivaa.