22. maaliskuuta 2015

Luulin että tänään olisi keväinen päivä, joten me lähdettiin valokuvaamaan kauniille lammelle jossa valokuvattiin viime keväänäkin. No, olin väärässä, kevät taitaa lykätä vielä tuloaan mikäli lämpötiloja on uskominen, mutta valo oli kuitenkin juuri niin kaunista kuin keväällä voi vain odottaakin. Minulla oli hapsuhiukset, paksu kaulahuivi ja maiharitakki niinkun yleensä aina, ja kamalan kylmä. Hymy puki kuitenkin aika hyvin. 


Ostin uudet kengät, kerrankin oikeesti uudet, ja ne oli halvatkin. Hassut vähän minun valinnaksi, mutta ei kai se haittaa. Niistä taltioitui liian monta kuvaa kameralle niinkun mun kengistä yleensäkin. 




En vaan ihan aina ymmärrä miten maailma voi olla niin kaunis. Miten valo voi olla niin herkkää ja asiat sopia yhteen ilman että niitä järjestelee ja valikoi. Tai no, kai ne joku on valikoinut. Siksi ne varmaan sopiikin. 



Tuulikin on niin kaunis, vaikka se olisikin sellainen kylmä viima joka menee luihin ja ytimiin. Ja sitä se tänään oli. Tuiversi hiukset ihanasti sotkuun, Jenna ei kyllä arvostanut mutta minä arvostin. Tuulta ja valoa. 



Valo on vaan niin ihmeellinen asia. Niin moniulotteinen ja kaunis, täydellinen. Näkymätön ja samalla näkyvänä joka paikassa. Tekee kuviin tunnelman. Vaikuttaa kameraan, vaikuttaa minuun. 



Ja vastavalo on kaunis myös, erilainen. Tänään se oli aika uskomaton. En osaa sanoa enempää. 



Erikseen pitää vielä sanoa että allaoleva kuva on tämän päivän suosikki. Näen itsessäni jotain kaunista, jotain oikeaa taas. Valo sen tekee, mutta silti. Se tekee sen hyvin. 


Hetken mietin että haluanko julkaista epätarkkaa kuvaa nauravasta minusta, on silmäpussit ja kaikki. Mutta miksi ei? Epätäydellisyys ei kai ole kuitenkaan rumuutta, se vain on. Eikä se saisi haitata liikaa. 


1 kommentti: