7. maaliskuuta 2015

Muutosta on huomenna viikko ja hiihtolomakin alkaa lähestyä loppuaan. Se tuntuu oudolta, vaikka toisaalta on ehkä ihan hyvä päästä kouluun tekemään vielä viimeisiä asioita ja saada ne pois alta. Uskoisin että sitten on helpompi hengittää. Maaliskuu on varmaan tämän kevään stressaavin, ja uskon että olen aika iloinen kun se loppuu vaikka siihen on sisältynyt jo nyt niin paljon hyvääkin. 

Meidän äidit kävi kylässä, oli paljon höpötystä ja syvällisiä keskusteluita. Mun äiti jäi vielä vähän pidemmäksi aikaa ja me syötiin paljon herkkuja, katsottiin elokuvia ja vaan oltiin. Tuntui haikealta viedä äiti bussille ja lähettää kotiin, mutta onneksi me nähdään taas ensi kuussa. Me suunniteltiin myös mun valmistujaisia, se on tosi jännää kun mulla ei koskaan ennen ole ollut semmoisia juhlia. Suunnittelin ruuaksi kalakeittoa ja ruisleipää, vadelmalimpparia juotavaksi ja vaikka päärynää jos joku ei tykkää vadelmasta. 


Vanhassa kodissa me ei koskaan jaksettu syödä ruokapöydän ääressä ja koska vanha koti oli kaappitilaltaan vähän liian pieni meille, säilytettiin ruokapöydällä yleensä kaikenlaista mikä ei liity mitenkään syömiseen tai edistä pöydän ääreen istumista (koulupapereita, yrttiruukkuja, viherkasveja, koulureppua ja sen sellaista). Nyt tuntuu hassulta että keittiönpöydän ääressä on jopa kiva syödä, siihen jaksaa monta kertaa päivässä kattaa ruuan ja sytyttää kolme kynttilää. 

Tänään ostin myös onnenbambun (Lidlistä, kaksi euroa, ajattelin että sen tuoma onnellisuus on sen arvoista), ja samalla me ostettiin koko viikon ruuat. Tuntuu aikuiselta, hyvällä tavalla, edelleen. Ulkon sataa taas lunta, isoja hiutaleita, ja voi olla että kohta saadaan tehdä lumitöitä. Kun meillä on oma etupiha. 


Haluaisin ottaa meidän kodista valokuvia, tämä on niin ihana, mutta ehkä odotan vielä vähän aikaa. Voin kertoa meidän kodista ja ottaa kuviakin sitten kun täällä näyttää vähemmän siltä että ollaan muutettu vasta vähän aikaa sitten. Tosin melkein kaikella on jo paikkansa, mutta laatikoita on vielä vaatehuoneessa aika monta purkamatta. 

On jännää lähteä maanantaina kouluun uudesta kodista, vaikka sama bussi kulkee edelleen, nousen sen kyytiin vain pari kilometriä myöhemmin. 

Ei tainnut oikeastaan olla sen kummempaa asiaa, höpötystä ja hajanaisia ajatuksia. Ihan onnellisia kuitenkin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti