1. toukokuuta 2015

Olen koulussa jossa pitää opiskella yksi pakollinen kurssi fysiikkaa. Tai no pitää siellä opiskella myös äidinkieltä, matematiikkaa, kemiaa, yhteiskuntaoppia, englantia, ruotsia... No, tiedättehän, kaikkea sellaista. Jotenkin kuitenkin oli päässyt käymään niin, että sen vuoden aikana jolloin kävin lukiota en tullut opiskelleeksi hiukkastakaan fysiikkaa. Sen minkä taakseen jättää, edestään löytää voisi olla aika pätevä sanonta tähän hetkeen. 

(jos joku ei vielä tajunnut niin suhtautumiseni fysiikkaan oli lähinnä kauhunsekainen eikä kyseinen aine todellakaan tuonut mieleen mitään miellyttävää)


Fysiikan opiskelu alkoi kahdella kaavalla joista en ymmärtänyt mitään, en kyllä vieläkään muista niitä ulkoa. Tärkeimmältä tuntui se että saisin ostaa uuden kivan vihkon hyvän tekosyyn varjolla. Niin ja se että pääsisin läpi ja valmistuisin koulusta suunnitellusti toukokuussa. Ykkönen, huonoin mahdollinen arvosana, tuntui sekin tavoitteelta joka kuitenkin riittäisi oikein mainiosti, jopa ylisuorittaja-minälle joka totesi ettei voi olla ylisuorittaja fysiikassa koska ei vaan mitenkään osaa sitä. 

Sain sen hienon vihkon, kannessa on revontulia ja alle kolmella eurolla sai paljon sekä ruudullista, viivallista että täysin tyhjää paperia. Oudosti se ei vaan eilisen jälkeen ollutkaan se tärkein asia. 


Tärkeää sen sijaan oli se, että vastoin kaikkia ennakko-odotuksiani eilisillä fysiikantunneilla ratkaisin tehtävän "joka on sitä kolmosen tasoa". Ihan itse, yksin, ilman kenenkään apua. Sinällään ei kai ollut merkityksellistä se mikä se alkunopeus oikein olikaan eikä sekään että ratkaisin sen aika nopeasti, tai verrattaen nopeasti, ilman ohjeita. Merkityksellistä oli se että osasin ja pystyin ja olin ylpeä itsestäni koska koko tilanne oli niin yllättävä. Fysiikka sai minut hymyilemään loppupäiväksi. Päässä pyöri jatkuvasti ajatus siitä että ehken minäkään ole ihan niin tyhmä kuin luulin. Asioille kai pitäisi vaan antaa mahdollisuus. 


Joten päätin antaa mahdollisuuden fysiikalle. Ehkä ensi viikolla totean taas etten ollutkaan kovin hyvä, tai ettei kaavat ja niiden yhteys ratkaistaviin tehtäviin uponnutkaan ihan mun mieleen ainaskaan ymmärrykseen saakka. Mutta tällä hetkellä totean että läksyt näytti helpoilta ja minä osasin! 

2 kommenttia:

  1. Sulla on ihanat blogit, ihanat hamsterit ja ihana kirjoitustyyli! ♥ Oon lueskellut sun molempia blogeja jo aika pitkään, mutta nyt vasta kommentoin. Vaikutat tosi mukavalta ja ystävälliseltä. Oot kaunis. ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, sun kommentti piristi mun päivää enemmän kuin arvaatkaan. Kiitos!

      Poista