27. kesäkuuta 2015

Kuten moni varmaan tietää, niin tänään oli Pride. Voisin sanoa monta sanaa yhdenvertaisuudesta, rakkaudesta, väreistä tai jostain muusta hienosta ja ihanasta. Sen sijaan haluaisin kuitenkin antaa kuvien puhua puolestaan. Pridessa on joka vuosi ollut kivaa ja ihanaa, mutta jotenkin tänä vuonna tuntui että siellä oli vielä kivempaa. Auringossa palamisesta on tosin meinannut tulla vissiin perinne, onneksi oli aurinkorasvat mukana. 


Olin kerrankin kaukaa viisas (eli Jenna oli), ja nappasin kuvan Senaatintorilta jo eilen. Alla siis vertailukuva ihmismäärän kannalta, vaikka ehkä kuvista ei ihan ees voi tajuta tuota porukan määrää. Ensimmäinen kuva on otettu eilen perjantaina joskus ilta-aikaan, alempi tänään lauantaina kahdentoista jälkeen mutta ennen yhtä. 


Sitä porukkaa oikeesti oli p a l j o n. Miten se jaksaa aina yllättää? 


Aika moni meidän lisäksi oli tajunnut ottaa mukaan sateen(kaari)varjon. Se oli tosi kiva auringontorjuja, teemaan sopiva sellainen vieläpä. Ja taivas oli myös kaunis! 


Sitten lähdettiin kävelemään. Mun mielestä tämän vuoden reitti oli paljon kivempi kuin viime vuoden, koska se kulki melko varjoisia katuja pitkin kauniiden talojen välistä. Mun lemppariosuus oli silti Esplanadi, ne puut oli ihania ja varjosti juuri sopivasti, ja mereltä tuuli ihanasti. 


Allaoleva kuva on mun mielestä jotenkin erityisen kaunis, ja vasta sen otettuani tajusin että siinä esiintyvä menninkäinen on ehkä pienesti tutun näköinen, joskaan en oo ihan varma. Jos joku tunnistaa itsensä niin voisi ilmoittautua? Niin kaunis soljuva kangas...


Me jäätiin aina välillä seisomaan, katselemaan ja valokuvaamaan. Kun nappasin seuraavat kuvat, oli olo ihan sellainen kuin kaikki olisi pysähtynyt hetkeksi. Tuli jotenkin hiljaista, ja tuntui ettei oikein missään näy muita ihmisiä vaikka varmasti näkyikin. Tällainen on tärkeää. 



Mun mielestä oli myös jotenkin tosi ihanaa miten ihmiset vilkutti, hymyili ja oli iloisia. Poseerasi kun huomasivat että kuvaan, jäi jotenkin aina tosi hyvä mieli. Tästä allaolevasta Energyrekkakuvasta tykkäsin siksi että tarkennus osui oikeaan, siinä on puita, sateenkaarilippu ja niin aito hymy, ja käsimerkkikin sopii kuvaan. Tällaiset on kivoja. 


Yksi mulle itselle läheisimmistä ja jotenkin hyvin tärkeistä porukoista näissä tapahtumissa on aina kirkko. Kirkko on mulle muutenkin tärkeä. Se että saan tulla hyväksytyksi siellä on tärkeää. Vielä kivempaa oli, että heti tämän kuvan ottamisen jälkeen mua tultiin halaamaan (siis ihan tuttu ihminen, mä oon sen verran pidättäytyväinen etten halaile vieraita yleensä). Jos päivä ei ollut jo valmiiksi hyvä (mitä se kyllä oli), niin tämän jälkeen se oli sitä varmasti. 


Sitten taas muutama tunnelmointikävelykuva. Mun mielestä nämä on vaan ihania, ja ihan pakko sanoa myös että mun uusi kamera on aivan paras ja loistava, tällä kertaa sain oikeesti hyviä Pride-kuvia, ja se on mun mielestä tosi kivaa. Oi kamera! 



Vaikka kamera on ihana, niin aina mun taidot ei ole ihan yhtä hyvät. Koska kävelymatkalla valo ja varjot vaihteli koko ajan, niin mun piti säätää asetuksia koko ajan (totesin että manuaaliasetuksilla kuvaaminen on kummiskin kannattavampaa ja kivempaa, vaikka se Av vanhassa kamerassa houkuttelikin yleensä puolelleen. tässä se ei toimi samalla tavalla). Silti, vaikka seuraava kuva onkin vähän sekä yli- että alivalottunut niin mun oli vaan pakko laittaa se. Toinen Happy Pride -lippua kannattelevista tyypeistä hymyili mulle niin kivasti ja iski silmää kuvan räpsästyäni, että halusin jakaa tämän pienen asian täälläkin! 


Hetken aikaa me käveltiin myös viittovan porukan mukana. Tuntuu kivalta bongata pitkin kulkuetta niitä "omia porukoita" ja porukoita nyt muutenkin. Ylipäätään tajuta miten erilaisia ihmisiä ja ryhmiä voi yhden suuren ryhmän sisällä olla. 


Jotenkin mun kamera usein kohdistui kaikkiin niihin värikkäisiin juttuihin eli kyltteihin, lippuihin ja sateenvarjoihin. Pride-porukka on varmaan käyny ostamassa Tigerin tyhjäksi sateenkaarivarjoista, niin paljon niitä näkyi. Meilläkin oli mukana yksi. Ja mun kameraan päätyi melkein liian monta kuvaa niistä. 


Yleensä mä en harrasta tällasta kuvanmuokkausta (enkä ole siinä kovinkaan hyvä), mutta piti kokeilla silti... 


Lopulta päästiin puistoon. Sitä porukkaa oli sielläkin aivan älytön määrä joka puolella, vaikka mun mielestä Kaivopuisto on kuitenkin aika iso paikka. Meillä on yleensä ollut tapana vaan kiertää puiston kaikki kojut läpi ja kerätä reput täyteen esitteitä ja ilmaistavaroita (kyniä ja rintanappeja ja karkkia siis) ja lähteä sen jälkeen väsyneinä kotiin. Ei poikettu tästä tavasta tänäkään vuonna, vaan kojut kierreltyämme ja hetkisen verran Jesse Kaikurantaa ja Anna Puuta kuunneltuamme suunnattiin ratikalla ruokapaikan kautta kotimatkalle. 


Tänäkin vuonna tulin miettineeksi että mitä sateenkaarevaa rekvisiittaa keksisin tälle päivälle. En halua olla kovin yliampuva kun tällaiset tilanteet on musta riittävän jänniä muutenkin, mutta jotenkin on silti kiva viestittää ihmisille kaupungilla pitkin päivää että mä kuulun tähän porukkaan kans. Tänä vuonna sainkin hyvän idean, ja mulla oli tosi söpöt sateenkaarikengät, jotka vielä eilen oli tavalliset valkoiset tennarit. Eikö oo kivat? 


26. kesäkuuta 2015

Me käytiin tänään Sateenkaarimessussa, kuten yleensä on ollut tapana Pride-viikon perjantaina. Sen jälkeen oli tarkoitus tulla kotiin, mutta me jäätiinkin Helsingin keskustaan vaeltelemaan. Sen suurempaa päämäärää ei ollut, mutta retkestä muodostui pian sateenkaaribongaus. Ilta oli muutenkin jotenkin kaunis (vaikkakin aika kylmä), ja tuli jotenkin ihana olo siitä minkälainen tunnelma ja värimaailma, valo, näissä kuvissa on. Eksyi niihin kuviinkin muutama sateenkaareva asia (niinkun vaikka minä). 






Huomenna suuntaan Pride-kulkueeseen, siitä on jo tulossa perinne, hassujen uusien kirjavien kenkieni kanssa. Tänään ihan tuota tarkoitusta varten väriteltiin ne uuteen uskoon. Luulisin että huomisen jälkeen luvassa on aika monta kuvaa lisää! 

23. kesäkuuta 2015

Piti testata myös uuden kameran video-ominaisuuksia, ja sen lisäksi halusin pitkästä aikaa saada viitottua jotain ihan videolle saakka. Valitsin kappaleeksi Suvi Teräsniskan Älä ikinä sano niin. Oon joskus kuunnellut sitä enemmänkin, ja nyt tuntui ihan siltä että haluaisin viittoa jotain semmoista joka jotenkin koskettaa mua itseäni, kertoo musta. En kuitenkaan halua selitellä sen enempää. 


Oikeasti haluaisin selitellä tosi paljon sitä miten osaisin tuon ja tuon jutun paremmin ja tässä nyt on vähän vikana tää ja tää, mutta ehkei mun tartte. Ehkä kukaan ei huomaa niitä samoja virheitä joiden lomasta mä itte en kykene näkemään mitään muuta. 


20. kesäkuuta 2015

Tänään näytti siltä että koko päivä olisi vaan sadetta, ja sen takia se vietettiin yöpaidat päällä lueskellen, elokuvia katsellen ja herkkuja syöden. Illalla kuitenkin aurinko päätti hiipiä esiin, ja minä päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni, ja niimpä me lähdettiin pienelle kuvausretkelle. Ensin tarkoitus oli suunnata lähimetsään, ja sinne me mentiinkin, mutta järkyttävän hyttysmäärän takia poistuttiin sieltä kyllä aika nopeasti. Oli siellä kuitenkin kaunista, oikea keijumetsä. 


Hypättiin autoon ja ajeltiin peltojen keskelle. Vastaan tuli pyöräilijä ja lampaita, ilta-aurinko oli kaunis, varsinkin kun sumu alkoi hiipiä maisemaan. 



Sumu kadotti auringon aika äkkiä sisäänsä, ja ehkä aurinko alkoi painua puiden taakse muutenkin. Oli kuitenkin valoisaa, joten me jatkettiin sumukuvausta. Oli paljon lupiineita ja kukkia muutenkin. Sumuinen juhannusyö. 



Keräilin kukkia, tuli sellainen olo että haluan juhannuskimpun. Alun perin piti tuoda se kotiin äidille, mutta se päätyikin muuhun käyttötarkoitukseen. Kuvausrekvisiitaksi siis. 



Muistan kun joitakin vuosia nuorempana lähdin usein kuvaamaan tarkoituksenani tuoda ilmi omia tunteitani ja ajatuksiani, jotain vähän syvempää, enemmän itseäni esille. Tänään tuli taas sellainen olo, että itse kuvaamisen lisäksi voisi joskus miettiä aiheita ja tunteita, tarinoita, joita kertoisi valokuvauksen keinoin. Ei siinä muussakaan kuvaamisessa mitään vikaa ole, mutta tuli vaan jotenkin sellainen tarinankerrontaolo. 


Siksi seuraavat kolme kuvaa oikeastaan yrittävätkin olla tarina. Minulla on muutama syvällinen ajatus niihin liittyen, semmoinen pieni tarina jota en kuitenkaan ihan osaa enkä tahdokaan laittaa sanoiksi juuri nyt. Jokainen voi keksiä sen itse. Mitä se voisi olla? 




Lisäksi meillä soi kaunis musiikki aina niissä väleissä kun ajettiin. Enimmäkseen tämä
Vielä tuntuu etten ole ihan mikään mestari uuden kameran käyttämisessä, mutta pikkuhiljaa. Ihana sillä on kuvata joka tapauksessa, ja olen niin onnellinen että se on nyt minun! Eilen vietettiin juhannusta hyvässä seurassa ihanissa maisemissa, siellä näytti tältä: 



Juhannusaatto oli samanlainen kuin monena aiempanakin vuonna. Kalakeittoa, lettuja, karaokea, tanssimista (en kyllä tanssinut mutta muut tanssi), merimaisemia ja kotona olemista. Ei me siis meren rannassa asuta, mutta illaksi tultiin jo kotiin. Ainoa ikävä juttu oli se kun kaaduin märälle kalliolle. Jalkaan, käteen ja alaselkään sattuu ihan kiitettävästi, mutta onneksi ei käynyt pahemmin. 



Ennen kotiin paluuta tehtiin vielä retki toiseen rantaan, meren ranta se oli sekin. Siellä oli jotenkin tosi rauhallista ja kaunista. Tuli vähän sellainen olo kuin olisi ollut ulkomailla. 



18. kesäkuuta 2015

Tänään menin valokuvausliikkeeseen Helsinkiin parin viikon odotuksen jälkeen pienen peltirasian kanssa. Sen sisällä oli paljon rahaa. Nyt ei ole rahaa, mutta on uusi, ihana kamera ja kiva objektiivi siihen. Ehkä aktivoidun sen myötä kirjoittelemaan blogiakin enemmän, tai ainaskin laittamaan kuvia. Toivotaan!