20. kesäkuuta 2015

Tänään näytti siltä että koko päivä olisi vaan sadetta, ja sen takia se vietettiin yöpaidat päällä lueskellen, elokuvia katsellen ja herkkuja syöden. Illalla kuitenkin aurinko päätti hiipiä esiin, ja minä päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni, ja niimpä me lähdettiin pienelle kuvausretkelle. Ensin tarkoitus oli suunnata lähimetsään, ja sinne me mentiinkin, mutta järkyttävän hyttysmäärän takia poistuttiin sieltä kyllä aika nopeasti. Oli siellä kuitenkin kaunista, oikea keijumetsä. 


Hypättiin autoon ja ajeltiin peltojen keskelle. Vastaan tuli pyöräilijä ja lampaita, ilta-aurinko oli kaunis, varsinkin kun sumu alkoi hiipiä maisemaan. 



Sumu kadotti auringon aika äkkiä sisäänsä, ja ehkä aurinko alkoi painua puiden taakse muutenkin. Oli kuitenkin valoisaa, joten me jatkettiin sumukuvausta. Oli paljon lupiineita ja kukkia muutenkin. Sumuinen juhannusyö. 



Keräilin kukkia, tuli sellainen olo että haluan juhannuskimpun. Alun perin piti tuoda se kotiin äidille, mutta se päätyikin muuhun käyttötarkoitukseen. Kuvausrekvisiitaksi siis. 



Muistan kun joitakin vuosia nuorempana lähdin usein kuvaamaan tarkoituksenani tuoda ilmi omia tunteitani ja ajatuksiani, jotain vähän syvempää, enemmän itseäni esille. Tänään tuli taas sellainen olo, että itse kuvaamisen lisäksi voisi joskus miettiä aiheita ja tunteita, tarinoita, joita kertoisi valokuvauksen keinoin. Ei siinä muussakaan kuvaamisessa mitään vikaa ole, mutta tuli vaan jotenkin sellainen tarinankerrontaolo. 


Siksi seuraavat kolme kuvaa oikeastaan yrittävätkin olla tarina. Minulla on muutama syvällinen ajatus niihin liittyen, semmoinen pieni tarina jota en kuitenkaan ihan osaa enkä tahdokaan laittaa sanoiksi juuri nyt. Jokainen voi keksiä sen itse. Mitä se voisi olla? 




Lisäksi meillä soi kaunis musiikki aina niissä väleissä kun ajettiin. Enimmäkseen tämä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti