22. heinäkuuta 2015

Elämä menee kuitenkin eteenpäin. Välillä vaan tuntuu ettei siinä ole mitään järkeä, ettei siinä ole oikeastaan muuta kuin että väsyttää vielä puoliltapäivin ja kuitenkaan ei saa yöllä nukuttua ennen neljää vaikka heräisi seitsemältä aamulla kirjoittamaan työsopimusta joka lähetetäänkin postissa ja haukottelisi koko päivän. Silti se koko päivän läsnä ollut uni katoaa öisin ja hiipii aamulla taas takaisin. 

Halusin kuitenkin tulla kertomaan siitä että elämällä on toinenkin puoli. En ole tainnut kertoa että me Jennan kanssa erottiin, mutta ajattelin kertoa sen nyt että se on kerrottu sitten. No, en ollut tainnut kertoa sitä suoraan, mutta jotainhan saattoi päätellä. Silti, vaikka valokuvaaminen on ollut aika vähäistä viime viikkoina, niin kummasti kameraan oli kuitenkin tallentunut joitakin kuvia ihanista asioista, sellaisista jotka tekee iloiseksi. Halusin jakaa ne teidänkin kanssa. 

Ensimmäisessä kuvassa on valoa. Ihanaa puu ikkunalaudalla nauttimassa auringosta. Olohuone iltapäivällä, kun kaikki läikehtii. 


Seuraavassa kuvassa on Maggie edustamassa hamstereita yleensäkin. Vaikka tuntuu välillä että en jaksa huolehtia kenestäkään muusta kun itsessäkin on ihan tarpeeksi, niin on se silti aika lohdullista mennä hamsuhuoneeseen ja nähdä kuudet rakkaat nappisilmät. Eikö muuten ole aika söpöt viikset Maggiella? 


Olohuoneessa vallitsee rauha, ja vaikka paistaisi aurinko, niin kyllähän kynttilöitä voi silti kai polttaa näin keskikesälläkin. Juuri sytytetty tulitikku tuoksuu hyvälle ja lepattavat liekit on jotain elävää hiljaa hämärtyviin iltoihin. On jo paljon hämärämpää kuin juhannuksena, pitäisi varmaan huolestua kun on käynyt niin monena yönä nukkumaan silloin kun alkaa taas jo olla valoisaa. Vaikka se onkin aika aikaisin. 


Viimeinen on ehkä vähän epä-minämäinen kuva tai asia täällä blogissa julkaistavaksi, muuten kyllä hyvin minua. Mulle kävi niin että hiukset oli ihan mähnäiset. Pesin ne, mähnäiset edelleen. Monta viikkoa, mutta pahenevissa määrin koko ajan. Kädetkin tuntui likaisilta jos koski omiin hiuksiin vaikka ne olisi juuri pesty, ja suoristusraudan jättämä tulos oli lähinnä jokin laattamainen kova asia. 

Tänään kyllästyin ja kyselin neuvoa siihen mitä ihmettä näille nyt pitäisi sitten tehdä. Mulle suositeltiin tuota Herbinan syväpuhdistavaa shampoota. Sitä metsästämään siis. Koska olin muutama viikko sitten vaihtanut käyttöön eri shampoon ja hoitoaineen, en voinut olla ajattelematta että ehkä niillä oli joku yhteys tähän juttuun, ja niimpä ostin uudet nekin. Tuommoisiksi ekohippituotteiksi aivan upean tuoksuisia (ja halpoja). Tai ehkä ne nykyään onkin, sillon kun mä teininä yritin olla oikein hippiäinen niin ne haisi lähinnä oudoille eikä ainaskaan näin ihanille. Kuvaan eksyi yllämainittujen lisäksi myös suihkusaippua, tai no ei se eksynyt kyllä kun sen paikka on tuossa, suihkussa. 

Ette voi kuitenkaan siis arvata miten onnellinen musta tuli kun pesin hiukset tuolla Herbinalla ja sitten laitoin hoitoainetta. Ja kun hiukset oli kuivat niin voi miten pehmeät niistä tuli, olen hipelöinyt niitä koko illan. Se oli ihan uskomattoman iso onnellisuusasia tänään. (ja se että sain uuden ruokapöydän) Siksi laitoin niistä kuvan, teki niin onnelliseksi nähdä ne nätisti siinä vierekkäin. 


Voi mitä höpsöä hehkutusta, varsinkin tuo viimeinen. Pitäiskö tällaista julkaistakaan.. Ehkä kuitenkin. Elämän pieniä iloja, uskokaa pois, niitä ihan oikeesti on. Paljon. Joka päivä. 

6 kommenttia:

  1. Eroaminen on paskaa. Erosin itse 2kk sitten kuuden vuoden suhteesta ja jäin yksin asumaan yhteiseen omistusasuntoon kolmen yhteisen koiran kanssa. Alkuun tuntui ettei elämä jatku, mutta usko pois. Jatkuu se. Sitä löytää arjen pienistä asioista ne ilot ja ne alkaa kantaa huonojen hetkien yli jossain vaiheessa. Sitten alkaa tajuta ne epäkohdat suhteessa - meillä niitä ainakin oli ja tajusin, että se suhde söi itse itseään ja mua. Liikaa valheita ja epäluottamusta ja niiden takia mulla oli kokoajan epävarma ja paha olo. Rakastin sitä ihmistä, rakastan edelleen, oon hyväksynyt sen, mutta se ei tarkoita etteikö ero olisi ollut hyvä asia. Sain itseni takasin ja loppujen lopuksi mä olen ainoa pysyvä asia omassa elämässäni ja tärkein ihmissuhteeni, joten kannattaa pitää se ihminen tyytyväisenä. Tsemppiä! Elämä jatkuu ja aika auttaa. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos kommentista! Ihanaa kun jaksoit kirjoittaa.

      Kyllä musta nyt jo muutamassa viikossa on kuitenkin alkanut tuntumaan siltä että elämä jatkuu, koko ajan enemmän, vaikka välillä iskeekin niitä heikompia hetkiä. Mutta jotenkin kuitenkin ehkä päällimmäisenä tuntuu silti siltä että kaikki on ihan hyvin nyt kuitenkin, ja jos vertaa olotilaa siihen ihan heti eron jälkeiseen, niin huimastihan on jo tultu eteenpäin. Ja osaan jo löytää niitä pieniä ilojakin. :) Vaikka riittäähän siinä käsiteltävää että se oma läheisin ihminen ei olekaan enää 24/7 siinä vierellä, mutta kyllä mä silti alusta saakka olen ollut sitä mieltä että tämä oli oikea ratkaisu.

      Poista
  2. Voi pieni, olet ajatuksissani, voimia matkalle eteenpäin! Pienten arjen hetkien kauneus ja tulevaisuuden odottamattomat ilon hetket, toivottavasti niistä löytyy lohtu niihinkin hetkiin, jotka tuntuvat kipeimmiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Ja kyllä mä jo jaksan uskoa että löytyy. :)

      Poista
  3. Voi, kaikkea hyvää ja onnekasta tulevaan ♥
    Haluaisin halata sua nyt.

    ps. Voin kuvitella miten ihanalta hiusten pesu tuntuu, hih. Jatka juuri noin, nauttien pienistä asioista. Päivät on kuitenkin niitä aina pullollaan, kaikenlaisia yksityiskohtia. Keskity hyvään <3

    pps. Maggiella ON hirveän somat viikset! Ja korvat.

    VastaaPoista
  4. Ero, hylkääminen ja hylätyksi tuleminen, on rankka kokemus :( Mutta ihanaa kuulla, että olo on jo alkanut helpottaa. Siunausta ja johdatusta tulevaan!!! Herra antaa tulevaisuuden ja toivon.

    VastaaPoista