3. heinäkuuta 2015

Jotenkin mulle tuli tässä joskus mieleen, että haluaisin ottaa kuvat mun kalentereista ja julkaista ne täällä. Mitään sen syvällisempää ajatusta tähän tuskin liittyi, tai jos liittyi niin en ainaskaan muista. Mä en ole koskaan ollut mikään kalenterinkäyttäjäihminen. Kalenterit on mun mielestä kauniita, ja joskus oon aina ostanut semmoisen tarkoituksenani oikeesti käyttää sitä, mutta vielä koskaan se ei ole onnistunut. Ennen viime vuotta. 

Reilu vuosi sitten, keskellä kevättä, kuinka sopivaan aikaan, mulle tuli aivan pakottava tarve saada oma kalenteri. Sellainen mihin kirjoittaisin koulupäivät, työtunnit ja muut tekemiset ylös. Mielellään etukäteen, mutta jälkikäteenkin kelpaisi. No, harva ostaa kalenteria siinä maalis-huhtikuussa, joten valikoima ei ollut järin suuri. Kummasti kuitenkin tuli vastaan kalenteri joka alkoi huhtikuusta, ja senhän mä sitten otin, vaikka sen kannessa olikin Eiffel-torni. Ajattelin että voihan sen koristella, mutten koskaan koristellut kuitenkaan. 


Taisin todella olla kalenterin tarpeessa, sillä aukeemat alkoi täyttymään. Kesällä vähän vähemmän, mutta muuten. Koulupäivät, työtunnit ja kaverien tapaamiset tuli kirjoiteltua muistiin, ja joskus muutakin. Koulujutut oli helpompi palauttaa ajallaan, ja muukin tarpeellinen tieto päätyi yleensä jotenkin kalenterin väliin. Olin aina ajatellut että kyllä mun muisti nyt herran jestas sentään riittää omaa elämääni kasassa pitämään ja muistamaan milloin olen luvannut tavata ihmisiä tai milloin pitää olla koulussa, mutta siitä huolimatta nautin suunnattomasti tällaisesta pienestä järjestelmällisyydestä. Varsinkin kun siihen liittyy käsin kirjoittaminen ja se mahdollistaa edes pienesti jonkun koristelun ja turhan piirtelyn. Sitäpaitsi tulee aikuisempi olo. 


Eiffel-tornistaan huolimatta tuosta kalenterista tuli mulle rakas. Ja olihan se aika erityislaatuinen jo ihan aloitusajankohdastaan johtuen - se oli mulla yli vuoden niin siihen kerkesi kiintyä enemmän. Nyt kesän tullen tajusin kuitenkin että uuden osto oli edessä, ja olin aika innoissani siitäkin. Nyt saisin ostaa kalenterin oikeaan vuodenaikaan, silloin kun niitä olisi myynnissä monia erilaisia ja mulla olisi enemmän valinnanvaraa. Poikettiin Helsingissä Akateemisessa kirjakaupassa (joka on siis ihan paperikauppojen taivas, joskin hinnatkin on monilta osin ihan taivaissa mutta silti, ihana paikka) ja löysin täydellisen tuntuisen kalenterin. Tuon joka ensimmäisessäkin kuvassa esiintyy. 

Mun uudessa täydellisessä kalenterissa oli vain yksi ongelma. Sen viikkonäkymä on ihan vääränlainen. Tai no, ei ihan vääränlainen, mutta aika paljon. Päivien pitäisi olla pystysuorassa ja ajat mielellään valmiina että juttujen muistiin kirjoittaminen on nopeampaa ja hahmottaminen visuaalisempaa. Mutta kun otin tämän kyseisen seeprakantisen kappaleen hyllystä, niin en voinut enää sitä sinne palauttaa, ja tiesin että tämä se on, vaikka yritinkin vähän katsella myös muita vaihtoehtoja. 

Ajattelin kuitenkin tottua tähän, se tuntuu täydelliseltä. Ja koska tarvitsen kalenterin välttämättä ja käytän sitä niin usein, niin kyllähän mä totunkin! 


Ehkä yksi syy sille miksi en osannut käyttää kalenteria oli se että oon aina ollut enemmän päiväkirjankirjoittajatyyppiä, vaikka harmikseni tuo tapa on ihan viime vuosina meinannut jäädä. Se on harmittanut, ja nyt kun opin käyttämään kalenteria ja totesin miten kivaa kuluneita asioita on selailla jälkikäteen, ostin myös uuden päiväkirjan. Olen jopa osannut kirjoittaa sitä, ehkä johtuen sen täydellisestä koosta ja tuntumasta, ja toivon että jatkossakin osaan. En varmaan joka päivä, mutta edes muutaman kerran kuussa. Niin että muistan sitten. 


Eihän päiväkirjat tai niinikään kalenteritkaan ole sen enempää kuin muistoja. Kalenterit tosin ehkä auttaa vähän järjestämään arkea, ja päiväkirjatkin omalla tavallaan. Ainaskin mun kohdalla tuollainen varaukseton vuodattaminen selvittää omia ajatuksia aika tehokkaasti. Koitan vaan olla päätymättä tulokseen että kannan taas pian viittä elintärkeää (tai "elintärkeää") kirjaa mukanani joka paikkaan. Eilen raahasin päiväkirjan mukaan kauppareissulle, en tiiä mitä järkeä siinä oli. 

Niin ja viime postauksen kommentteihin vastatessani tajusin ettei mun suosikkimatosta ole yhtäkään kuvaa vaikka postaus sentään kertoi meidän kodista. Nyt on sekin vääryys korjattu, kuvasin kalenterit ja päiväkirjan keittiön ihanuusmaton päällä teidänkin silmienne iloksi! 

2 kommenttia:

  1. Olipa jotenki hirmusen kiva postaus. Kalenterit on joteki nii kivoja. Ei välttämättä niinkää kauppojen hyllyillä, mutta käytössä olleina ja elämässä mukana kulkeneina. Persoonallisina ja omanlaisinaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä. Kaupassa voi valita vaan sen tavallaan kuoren jonka lähtee täyttämään elämällä. :) Ja kiva että oli kiva postaus, mä mietin hetken verran että olikohan tää vähän liian höpsö. Mutta ehkei höpsöys aina ole huono asia.

      Poista