29. elokuuta 2015

Muutama höpsö Instagram-kuva, mutta ei anneta sen häiritä. Lisää kuvia voitte katsella tästä linkistä

Tänään oli ostospäivä. Lähdin etsimään uusia hyviä syksykenkiä, siis tennareita tai sen tapaisia varmaankin, ja kuravaatteita. Tai kai niistä pitäisi puhua sadevaatteina tai jonain semmoisina kun ne tulee aikuiselle, mutta kuravaatteet mitkä kuravaatteet. Löysin kyllä paljon muitakin enemmän ja vähemmän, mutta enimmäkseen enemmän, tärkeitä asioita mitä lähdin etsimään. Pitkä päivä mutta ihan hyödyllinen. 

En kai yleensä oikein ole ottanut tavaksi tehdä mitään semmoisia postauksia missä esittelisin mitä olen ostanut. En tykkää muutenkaan kertoa mitä olen ostanut, varsinkaan jos se ei ole kirpputorilta. En tykkää tuhlata rahaa vaan mieluummin säästää sitä, ja vielä vähemmän tykkään kertoa ihmisille kuvien kanssa että olen tuhlannut rahaa - vaikka se sitten olisikin mennyt tarpeellisiin asioihin. Ostin muun muassa silitysraudan, leipälautasia ja leivänpaahtimen, mutta en kuitenkaan ottanut niistä kuvaa. Vaikka leivänpaahdin onkin pinkki. 

Vaikken pidä rahan kulumisesta, pidän kuitenkin yleensä siitä kun saan tarpeellisia ja kivoja asioita. Siitä tulee hyvä mieli kun kävelee uudet kengät jalassa tai kotona jokin huone piristyy uuden asian ansiosta. Ja siksi halusin tulla jakamaan muutaman hyvän mielen asian. 

Tarvitsin syksyyn kengät, sellaiset mitä käytetään silloin kun ei voi käyttää kumisaappaita. Cittarista löytyi ja olivat alennuksessakin. Koska en osannut päättää kumman väriset ottaisin niin otin sitten molemmat. Kävelen kuitenkin ainaskin parin kenkiä puhki kesässä, joten ei ne turhatkaan oikein koskaan voi olla. Totesin kaupassa että nyt voin leikkiä Robinia ja pitää eriparikenkiä. Viereisellä hyllyllä ollut myyjä kuuli sen ja naurahti itsekseen ja mua vähän hävetti. Mutta kivat kengät sain kuitenkin, ja aivan varmasti tulenkin pitämään niitä myös eripareina senkin uhalla että mua pidetään Robin-fanina. 


Seuraava hankinta oli vähän inhottava mutta pakollinen. Inhottava lähinnä siksi että käytin paljon rahaa inhottaviin ulkovaatteisiin jotka saa mut näyttämään melko paljon muodottomalta (tai no, onhan pallokin muoto), jotka hiostaa ja joissa ei ollut edes kovin kivoja värivaihtoehtoja. Mutta koska olen töissä päiväkodissa, niin tiedän vielä kiittäväni itseäni siitä että nyt mulla on kunnolliset kuravaatteet joissa voin hyppiä niissä lätäköissä lasten kanssa sen sijaan että yrittäisin löytää jonkun katosta muistuttavan päiväkodin pihalta aina kun sataa (eli aina näin syksyllä) ja pitäisin vähintään kahden metrin turvavälin jokaiseen lätäkköön jos joku vaikka sattuukin hyppäämään siihen. Eikä kai oikein kukaan näytä kovin hehkeältä kuravaatteissa, eihän? 


Viimeisin kuva on alakerran vessasta ja edustaa ehkä niitä vähän ei-niin-tarpeellisten ostosten sarjaa. En keksinyt enää millä muulla sitä voisi piristää. Ei sisustustarrat kyllä vie kaikumista pois, mutta ompahan nyt vähän kotoisampaa sielläkin. Ja hamstereiden tarvikkeiden pesuamme on pinkki, niin että on nyt sitten seinätarrat ja vauvankylpyammeet oikein sävy sävyyn. Oivoi! 

13. elokuuta 2015

Mummulareissu päättyi reilu viikko sitten, aikalailla 10 päivää sitten itse asiassa, tuntuu kyllä että siitä olisi jo pitempään. Viimeisenä mummulapäivänä me käytiin papan kanssa luontoretkellä. Ihasteltiin päivänkakkaroita ja pappa vei mut luontopolun molempiin päihin. Otin vähän valokuvia ja nautin olostani. En kuitenkaan muistanut laittaa niistä kuvista yhtäkään tänne, joten ajattelin nyt kuitenkin palata laittamaan. Ja samalla kertoa vaikka vähän kuulumisia. 


Työt alkoi maanantaina, ja ensimmäisen päivän jälkeen tuntui siltä etten kyllä taida osata mitään enkä ole ollenkaan sopiva henkilö tuohon (tai mihinkään muuhunkaan) työpaikkaan. Onneksi ajatukset on viikon myötä muuttuneet tosi paljon. Se on suuresti ihanien lapsien ansiota jotka hymyillään, sanoillaan ja olemisillaan on saaneet mut ajattelemaan että ehkä mulla saattaa kuitenkin olla ihan huippu työpaikka. 


On ollut hassua tajuta, että kun töistä pääsee kotiin, ei ole pakko tehdä enää mitään. Ei ole läksyjä tai sen suurempia suunnittelemisia. On vain aikaa siihen saakka että pitää käydä nukkumaan jotta pääsee taas seuraavana aamuna töihin. Eikä sieltä vielä silloin seuraavana päivänäkään tule läksyjä. Sen lisäksi että työpaikka on kiva, niin työnteon parhaita puolia on kyllä se ettei sieltä tule läksyjä, että saa tehdä jotain mistä pitää ja se että siitä sitten vielä maksetaankin. Niin ettei tarvitse huolehtia. Stressittömämpää elämää ehkä. 


Olen myös huomannut että ajoissa nukkumaan meneminen on ihan kivaa, koska silloin aamulla väsyttää vähemmän ja päiväkin sujuu kivemmin. Ainoa vaihe kun meinaa ihan oikeasti väsyttää on se aika kun valvoo lapsosten unta nukkarissa. Mutta siellä ketä vaan alkaisi haukotuttaa ja uneksuttaa! Nyt kello on vartin yli yksitoista ja mun uniaika on mennyt jo, apua, en ole valvonut koko viikolla vielä näin myöhään.


Välillä sitä kyllä silti miettii mihin se kesä katosi. Ne kaikki reissut ja mahdollisuudet, valvotut yöt ja pitkään nukutut päivät, sukanneulontamaratonit, sarjojen putkeen katsomiset, kaiken tekeminen silloin kun sattuu huvittamaan vaikka kello olisi mitä. Nyt ei voi, nyt on arki. Mutta mä tykkään mun arjesta tosi kovasti. 


6. elokuuta 2015

Olen tänään siivonnut monta tuntia, siis tosi monta. Tehnyt tästä ihan minun omaa kotia. Nyt täällä alkaa olla viihtyisää ja siistiä, mutta tyydytään silti vaan pieniin blogimaisiin yksityiskohtiin. Näköjään ne kaikki vielä sattuu olemaan yläkerrasta. 

Keittiöön sain uuden ihanan pöydän ja mulle jäi kaksi vanhaa vihreää tuolia. Onneksi löytyi uudet kivat myös, voi miten tykkään niistä. Hyllylle päätyi värikkäitä purkkeja (ja hylly päätyi vihdoin seinälle). Lamppuna ihana Nuuskamuikkusen hattu. Keittiö on suuri suosikki tällä hetkellä. 


Mummu ja pappa osti mulle kellon. Vitsailtiin että tuosta kyllä näkee vielä vanhanakin katsoa aikaa kun numerot on niin suuret ja selkeät. Ajattelen näköjään aika pitkälle tulevaisuuteen. Vahingossa. 


Nauratti kun tajusin että kyllä ainaskin tästä hyllynpäällisestä tajuaa että tänään ja viime yönä on tullut haettua inspiraatiota Pinterestistä. Mulla on siellä oma Home-niminen taulu jos joku muukin haluaa hakea inspiraatiota nimenomaan kotijuttuihin. 


Rappusissa on hauska hylly ja siihen oli hauska keksiä laitettavia asioita. Käpy on Kaliforniasta, se oli Rudolfin mielestä ainaskin silloin "vain medium". Mun mielestä se on aika iso. 


Siivoaminen väsyttää, mutta tämä on kyllä sellasta superonnellista väsymystä. On niin siistiä, olen kuurannut ja jynssännyt tosi monta paikkaa, imuroinut, järjestellyt, ideoinut... Yksi ihana asia on myös keittiön seinälle päätynyt maailmankartta, mutta en nyt oikein voinut ottaa siitä kuvaa kun sen alla on pahvilaatikoita rumasti ja halusin että nämä on tällaisia nättejä kuvia. 

Siivosin myös pihan, nyt vaan on liian pimeää ottaa siellä kuvia. Ehkä joku toinen päivä. 

Siistissä kodissa on hyvä olla. Maanantaina alkaa työt, apua. Töidenalkusiivous. Uudenalkusiivous. Jännittää. 

4. elokuuta 2015

Mun varmasti täytyy palata esittelemään mun uutta ihanaa pyörää vielä ihan kunnollisten kameravalokuvien kera jahka pyörä on saatu ihan lopulliseen kuntoonsa tai ainaskin lähelle. Halusin kuitenkin pienesti tulla hehkuttamaan jo ennen sitä. 

Tänään tulin kotiin mummulasta. Puhuin lomaretkeni aikana, että yksi tulevaisuuden hankinnoistani on polkupyörä. Sillä pääsee kauppaan, kaverille ja töihin. Ja retkelle, valokuvaamaan. Eilen illalla mummulan seinustalta löytyikin sitten mulle sopiva pyörä, ja tänä aamuna keksittiin että senhän taitaa jopa saada reissuun mukaan jo nyt. Ja niin me pyörän kanssa kotiuduttiin Kuopioon tänään. 

Kerkesin vähän pestä pyykkiä ja astioita ja siistiä kotia ja purkaa laukun, ja sitten päätin lähteä minun ja pyörän ensimmäiselle retkelle. Se vei kohti kauppakeskusta, tarvitsin pyörään lukon että kauppareissut ylipäätään olisi mahdollisia. Pyörässä ollut kello ei toiminut joten ostin uuden. Ja ajattelin että olen vihdoinkin edes vähän aikuinen ja ostin myös kypärän. Taisi olla ensimmäinen kerta kun vapaaehtoisesti semmoisen ihan itse halusin hankkia. Enää ei taida olla sen teinikapinan aika että pyöräillään ilman kypärää. Nyt on se päiväkotitätiaika kun käytetään kypärää mutta laitetaan pinnoihin söpöt helmet. 

Ei mun ajotahti ehkä päätä huimaa, mutta ajoin kuitenkin kymmenen kilometriä. Meni siihen aikaakin kun välillä piti pysähtyä ottamaan kuvia ja muuten vaan olemaan, mutta ei kai tuolla nyt liene niin paljon väliä. Mä en ole koskaan tykännyt pyöräilystä, enkä liikunnasta ihan hirveästi ylipäätään, joten nyt sain ihan uuden elämyksen ja kokemuksen ja älynväläyksen kun kotiin tullessa oli niin hyvä ja onnellinen olo. 

Oman suihkun kautta yöpuku päällä istumaan omaan nojatuoliin ja neulomaan sukkaa, parhautta. 

2. elokuuta 2015

Tämän otsikko voisi olla ilta jossa oli rauhaa. 
Me käytiin mummun kanssa kävelyllä kauniissa rauhallisissa maisemissa. Oli ihmeellisen hiljaista. 


 Katseltiin kukkia ja kaunista valoa. 




Tältä minä näytin. Olin onnellinen. Ainoa tunnelmaa (ja minua) syövä asia oli hyttyset. 



Vastaan tuli myös autiotalo. Siellä kuulemma asui aikoinaan valokuvaaja. Ovi on revennyt sijoiltaan, osa ikkunoista on auki. Kiehtova paikka. Ja karmiva. Haluaisin käydä siellä mutten uskalla. En tiedä saako sinne mennä. Haluaisin silti. 


Mummula sen sijaan ei ole autio. Täällä on elämää, varmaan aktiivisempaa kuin omani kotona.