13. elokuuta 2015

Mummulareissu päättyi reilu viikko sitten, aikalailla 10 päivää sitten itse asiassa, tuntuu kyllä että siitä olisi jo pitempään. Viimeisenä mummulapäivänä me käytiin papan kanssa luontoretkellä. Ihasteltiin päivänkakkaroita ja pappa vei mut luontopolun molempiin päihin. Otin vähän valokuvia ja nautin olostani. En kuitenkaan muistanut laittaa niistä kuvista yhtäkään tänne, joten ajattelin nyt kuitenkin palata laittamaan. Ja samalla kertoa vaikka vähän kuulumisia. 


Työt alkoi maanantaina, ja ensimmäisen päivän jälkeen tuntui siltä etten kyllä taida osata mitään enkä ole ollenkaan sopiva henkilö tuohon (tai mihinkään muuhunkaan) työpaikkaan. Onneksi ajatukset on viikon myötä muuttuneet tosi paljon. Se on suuresti ihanien lapsien ansiota jotka hymyillään, sanoillaan ja olemisillaan on saaneet mut ajattelemaan että ehkä mulla saattaa kuitenkin olla ihan huippu työpaikka. 


On ollut hassua tajuta, että kun töistä pääsee kotiin, ei ole pakko tehdä enää mitään. Ei ole läksyjä tai sen suurempia suunnittelemisia. On vain aikaa siihen saakka että pitää käydä nukkumaan jotta pääsee taas seuraavana aamuna töihin. Eikä sieltä vielä silloin seuraavana päivänäkään tule läksyjä. Sen lisäksi että työpaikka on kiva, niin työnteon parhaita puolia on kyllä se ettei sieltä tule läksyjä, että saa tehdä jotain mistä pitää ja se että siitä sitten vielä maksetaankin. Niin ettei tarvitse huolehtia. Stressittömämpää elämää ehkä. 


Olen myös huomannut että ajoissa nukkumaan meneminen on ihan kivaa, koska silloin aamulla väsyttää vähemmän ja päiväkin sujuu kivemmin. Ainoa vaihe kun meinaa ihan oikeasti väsyttää on se aika kun valvoo lapsosten unta nukkarissa. Mutta siellä ketä vaan alkaisi haukotuttaa ja uneksuttaa! Nyt kello on vartin yli yksitoista ja mun uniaika on mennyt jo, apua, en ole valvonut koko viikolla vielä näin myöhään.


Välillä sitä kyllä silti miettii mihin se kesä katosi. Ne kaikki reissut ja mahdollisuudet, valvotut yöt ja pitkään nukutut päivät, sukanneulontamaratonit, sarjojen putkeen katsomiset, kaiken tekeminen silloin kun sattuu huvittamaan vaikka kello olisi mitä. Nyt ei voi, nyt on arki. Mutta mä tykkään mun arjesta tosi kovasti. 


3 kommenttia:

  1. Kuulostaa kivalta, että työarki sujuu. Ja vaikutat ihmiseltä, jonka kanssa lapsilla on mukavaa ja turvallista ^^ Sovit varmasti työhösi. Tuli mieleen, että ootko siellä normi lastenhoitajana vai tarvitaanko kenties päiväkodissakin viittomakielen tulkkeja? Vois olla aika hauskaa viittoa lasten parissa :) Mukavia työpäiviä! t. Satunainen lukijasi, tuun tänne aina joskus kurkkaa millaisia hienoja valokuvia on taas esillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mähän olen siis viittomakielen ohjaaja enkä viittomakielen tulkki, ne on kaksi ihan eri asiaa. Tulkki tulkkaa, ohjaaja ohjaa. Mun työnimike on tällä hetkellä erityisavustaja, eli siis toimin erään lapsen henkilökohtaisena avustajana päiväkodissa ja tuon lapsen kanssa käytän kyllä viittomia sekä kuvia puheen tukena. Mutta joo, on kyllä kivaa kun pääsee käyttämään työssään sitä omaa erityisosaamista. :)

      Poista