12. lokakuuta 2015

On ollut ihanaa olla kotona. Sopivassa määrin tekemistä niinkun esim. talvivaatteiden ostamista, kävelyllä käymistä, kyläilyä ja ystävien tapaamista sekä vanhalla koululla vierailua, mutta myös pelkästään olemista eli nukkumista, pianon soittamista, syömistä ja Netflixin katselemista. Ihana loma joka kylläkin loppuu aivan liian pian. 

Eilen me käytiin mummun, papan ja äidin kanssa vähän kävelyllä, tai no äiti kyllä lähti omille teilleen juoksemaan. Me jatkettiin matkaa kauniissa valossa ja syysauringossa metsään. Ensimmäisessä kuvassa kuitenkin meidän kotitie, tai no kotikujaksihan sitä pitäisi varmaan sanoa kun se on kuja. 


Syksyisin valo on jotenkin niin kaunista, ja tuntuu että kaikki väriloistoiset lehdet vielä oikein toistaa sitä valoa moninkertaisena. Ei sitä ihmeellisyyttä ja ihanuutta voi edes ihan kuviin tallentaa, mutta allaolevan kuvan värit on kyllä mun mielestä aika upeat. 


Käveltiin ensin yhdessä vähän matkaa. Joka paikassa tuntui olevan valoa. Oli lämminkin tällaiseksi syyspäiväksi. Eikä ollut mihinkään kiire. 


Seuraava kuva on mummusta ja papasta, ja se on ehkä yksi ihanimmista kuvista mitä tiedän. Ei välttämättä kuvausteknisesti, mutta tuo katse, nuo hymyt ja tuo yhteys. Jotenkin ihan itkettää ja herkistää kun tätä kuvaa katson. Ihanat mummu ja pappa! 


Mentiin metsään ja suunnistettiin suolle. Siellä on hyvät pitkospuut joita sitten käveltiin peräkanaa ja juteltiin kaikenlaista. Sielläkin oli kaunista, rauhallinen pieni metsikkö keskellä kaupunkia ihan lyhyen matkan päässä tiestä. Tuntuu että se on vähän kuin toinen maailma. Tuolla metsässä mä olen lapsuuteni leikkinyt. 



Kuten sanottua niin valo oli kaunista. Allaoleva kuva on kyllä hyvä esimerkki siitä miksi sitä linssin mukana tullutta vastavalosuojaa olisi ehkä hyvä käyttää, mutta ei se mitään. En malttanut olla lisäämättä sitä kun se oli muuten niin kaunis. Vastavalo on kaunista, juuri tällainen syksyinen auringonvastavalo jos tiedätte mitä tarkoitan. 


Kotipihalla istahdettiin pihakeinuun, ja äitikin löysi tiensä kotiin. Tai siis pihanurmikolle. Ihana äiti! 


1 kommentti: