20. marraskuuta 2015

Näiden kuvien ottamisesta on kyllä jo aika monta viikkoa aikaa, ehkä kuukausikin. Ne vaan jotenkin jäi kameraan, tai no ehkäpä siksi että en saanut otettua oikein yhtään hyviä kuvia niin sitten en ole jaksanut laittaa niitä koneelle ja muokata. Aika on kulunut muutenkin vähän muissa hommissa kuin valokuvatessa, joten kamerakin on pysynyt laukussa pienen ikuisuuden. 


Tuona päivänä odotin ystävää kylään, ja mulla oli noin tunti aikaa joten lähdin lähimetsikköön mukanani unisieppari ja kynttiläkippo. Tuona päivänä en vielä tiennyt että saisin juuri tuon asunnon, itse asiassa en ollut vielä edes käynyt katsomassa sitä vaan olin menossa katsomaan sitä samana iltana. 


Vaikka tuon kerran kuvista ei tullutkaan kovin kummoisia, niin hyvä mieli siitä tunnin ulkona hillumisesta silti jäi. Jotenkin toivon ja uskon että jahka vaan saan muutettua niin ulkonakin tulee käytyä enemmän, vaikka sitten kuvaamassa, kun asuu keskellä kaikkea. Lähellä on vettä ja monta ihanaa puistoa (ja puiston ja veden yhdistelmä myös) minne on kiva kävellä ihan vaan olemaan ja aistimaan. Nyt tässä kodin ympärillä ei ole ollenkaan samanlaista viehätystä. 


Olen muutenkin pohtinut valokuvaamista, luovuutta ja sen sellaista enemmän viime päivinä ja aikoina. Olen pohtinut työtä ja opiskelua, tavallaan olisi ihanaa joskus vielä lähteä opiskelemaan jotain luovaa (eli varmaan valokuvausta) ja keksiä keino yhdistää se nykyiseen ammattiin ja asiakkaisiin. Vaikka ihan oikeasti pidän nykyisestä työstäni ja tiedän että tällä ammattinimikkeellä saan tehdä semmoisia töitä kuin toivonkin tekeväni, niin silti joskus aina mieleen hiipii ajatus myös siitä jostain luovan alan opiskelusta mistä olen haaveillut aika monta vuotta. En haluaisi luopua kummastakaan, haluaisin yhdistää ne. Se olisi minua. 


Viimeinen kuva on vähän niinkun sellainen behind the scenes -kuva. Tosin ehkä se on vähän tyhmä kun ei nuo itse kuvatkaan ole niin kovin hienoja tai ihmeellisiä. Mutta ainaskin siitä näkee miltä se todellisuus sitten näyttää kun jalusta töröttää keskellä polkua ja tavarat on vähän ympäriinsä. 


3 kommenttia:

  1. Ilman muuta haet opiskelemaan valokuvausta ja ilman muuta pääset ja aloitat opiskelun. Sulla on niin huippuja ja omaleimaisia kuvia!!!! Olet lahjakas. Siunausta! -Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, ei se opiskelemaan lähteminen ihan vielä muutaman vuoden sisään oo semmonen juttu mitä haluaisin, tai siltä ainaskin tuntuu nyt. Ensin haluan vähän aikaa nauttia (ja oppia nauttimaan) tästä että oon töissä ja jokaista senttiä ja euroa ei tartte laske. :) Mutta kiitokset kehuista, ihana kuulla että joku aattelee noin!

      Poista
    2. Juu, ymmärrän kyllä tuon pointin, ja siinä on rutkasti järkeä. Varmasti kannattaa ensin kartuttaa työkokemusta ja elää vakaata elämää... Luova työ harvemmin tarjoaa yhtä tasapainoisia puitteita elämälle kuin ns. normaalimpi työ. Mikäänhän ei estä harrastamasta nyt ja opiskelemasta myöhemmin. -T.

      Poista