26. joulukuuta 2015

Kaikki kertoo joulusta niin kai minäkin nyt sitten. Tosin huomasin että mun joulukuvat on täynnä Milaa, mutta mikäs sen söpömpää ja ihanampaa. Ja sehän mun jouluaattoakin kyllä kuvastaa aika hyvin, koska me leikittiin ja touhuttiin ihan koko päivä yhdessä. 


Oli ihanaa että aamu alkoi sillä että Mila kömpi mun viereen nukkumaan, vaikka mua meinasikin vielä silloin väsyttää. Eikä me sitten nukuttukaan kyllä vaan höpötettiin niin että samassa huoneessa nukkuvaa (tai no, ei se enää siinä vaiheessa kyllä sitten nukkunutkaan) Akua ärsytti. Meillä oli vaan niin paljon asiaa toisillemme! 


Me myös kuunneltiin joululauluja ja vähän muitakin lauluja, laulettiin ja viitottiin yhdessä. Ja otettiin parit tonttukuvat, Mila on kyllä ihan maailman söpöin tonttutyttö. Ja pelattiin laiva on lastattu saunassa. 



Yksi päivän kohokohdista oli tietenkin joulupukin vierailu. Se oli tietenkin se odotetuin juttu Milalle, mutta oli se kyllä niin ihanaa katsoa tuollaisen pienen rakkaan ihmisen iloa, jännitystä ja onnea kun se pukki sieltä vihdoin tuli, että se oli kyllä yksi mun päivän kohokohdista myös ehdottomasti. Lopuksi Mila uskalsi syliinkin istumaan. 


Loppuilta me kulutettiin pelaamalla lahjapelejä ja leikkimällä lahjaleluilla ja kasaamalla lahjalegoja. Niin ja syömällä karkkia ja suklaata tietenkin. 


Ja illalla me käytiin äidin kanssa vielä yökirkossa. Vaikkei se ehkä ole suurin ja mahtavimman näköinen kirkko, niin valittiin joulukirkoksemme kuitenkin meidän kotiseurakunta, tai siis mun entinen sellainen, juuri se kirkko missä olen käynyt isoskoulutukseni ja muutenkin viettänyt paljon aikaa. Messussa tuli vastaan muutama tuttu, ja jotenkin ne hetket siellä oli kyllä ihan paras lopetus jouluaatolle. 

Lapsena sitä jotenkin joulut oli niin hohdokkaita ja ihmeellisiä. Nykyään ne ei jotenkin enää tunnu siltä, ja usein olen aika onnellinen sitten kun joulu on jo ohi ja saa rauhottua vihdoin. Mutta tänä vuonna musta on ollut jotenkin tosi ihanaa nähdä se lasten riemu joulusta. Ensin töissä missä olenkin sitä saanut seurailla vaikka kuinka paljon, ja sen jälkeen Milan kanssa aattona. Nyt kuitenkin huokastaan helpotuksesta, onneksi joulu on vaan kerran vuodessa vaikka se onkin ihana. 

1 kommentti: