31. joulukuuta 2015

Vuoden viimeinen päivä. 

En ajatellut kirjottaa mitään ihmeellistä kertausta tästä vuodesta, mutta tästä päivästä voin vähän kertoa. Se kuvastaa aika hyvin nimittäin myös sitä mihin tämä vuosi on minut tuonut. 


Ulkona oli pakkasta, kylmää ja tuulista. Ja harmaata. Ei niin kauhean kaunista, tai ehkä karulla tavalla kaunista. Mulla oli jo valmiiksi kylmä, mutta silti oli sellainen olo että haluan hengittää vähän, ja lähdin kävelemään kohti rantaa. 


Mulla on kivat oranssit toppahousut, asialliset talvikengät jota todellakin on lämpöiset ja vedenpitävät ja kiva takki. Pipo jäi, mutta sen korvasi kaksi huppua. Ulkona on kiva olla jos ei koita taistella säätä vastaan vaan pukeutuu sen mukaan. 


Aiemmin en olisi koskaan ehkä lähtenyt tuollaiseen säähän. Tai ulos muutenkaan. En ainaskaan ihan vaan huvikseen. Mutta nyt oli ihan sellainen olo että täytyy lähteä ja hengittää. Se oli hyvä päätös, ja kotiin tullessa oli heti paljon parempi olo. 


Kuopio on kyllä kaunis kaupunki ja sen huomasin taas erityisen hyvin kun tulin kotikotoa tänne takaisin. Vaikka on haikeaa lähteä lapsuudenkodista ja oman perheen luota, niin tänne on aina yhtä ihana palata. Ja oikeastaan vielä ihanampi nyt kun tuli ihan omaan kotiin, niin kodintuntuiseen ja rakkaaseen. 


Mun kotikulmat täällä on niin kauniita. Paljon vanhoja taloja, ja tämä omakin on vanha. Melkein neljä kertaa niin vanha kuin minä. Joskus aina mietin että ehkä tässäkin asunnossa on asunut sukupolvia, ehkä täällä on syntynyt joku meidän mummun ikäinen. Se tuntuu ihmeelliseltä. Ja nyt täällä ollaan minä ja hamsterit. 


Kirkko ei sijaitse Kirkkokadulla, mutta Kirkkokadulta näkee kyllä sopivista pienistä väleistä, kauniilta pikkukaduilta kirkolle. Se on kivaa. 


Vaikka olisi ollut poissa viikon tai tunnin kävelemässä rannassa, niin kotiin on aina silti yhtä kiva palata. Naputella ovikoodi, tilata hissi, avata kodin ovi. Täällä olen onnellinen. 


PS: Asun ylimmässä kerroksessa ja ikkunassani palaa valo. 

1 kommentti: