2. helmikuuta 2016

Tässä ensimmäisessä kuvassa on mun äiti. Äiti on ihana! 


Äiti kävi mun luona ensimmäistä kertaa koskaan. En tarkoita sitä etteikö äiti olisi käynyt mun luona ennenkin, mutta koskaan ennen mulla ei ole ollut ihan omaa kotia johon olisin voinut äidin kutsua niin että me oltaisiin saatu viettää aikaa ihan vaan kaksistaan. 


Meillä oli ihana viikonloppu. Sunnuntaina käytiin kirkossa, se on jotenkin vähän sellainen meidän juttu. Äiti on kiva kirkkokaveri ja sen vieressä uskallan laulaa ihan niin lujaa kuin huvittaa vaikka virret olisikin ihan vieraita. 


Me kierreltiin myös tyhjentämässä Kuopion kirpputoreja, nyt on molemmilla (ehkä liikaa) uusia kivoja vaatteita. Uskoisin että se on ihan hyvä juttu, ehkä me tarttettiin niitä molemmat. 

Kirkkoaamuna me tehtiin myös kiva aamukävelylenkki ja etsittiin avanto johon äiti saattoi pulahtaa. Mä en kyllä varsinaisesti pelkää kylmää vettä, mutta avannossa uimisen sijaan koin paremmaksi vaihtoehdoksi seisoskella sen reunalla ja ottaa valokuvia. 


Kun oli herännyt sunnuntaiaamuna kirkkoon ja sen jälkeen tehnyt lenkin talvisissa maisemissa lähinurkilla, niin tuntui kivalta palata kotiin ja syödä aamupalaa. Suklaa tietenkin sisältyi aamupalaan. 


Miten sitä vasta aikuisena tajuaakin miten maailman ihanin juuri se oma äiti on? Ehkä ikävä auttaa ymmärtämään tuollasia asioita, tekee jotenkin todelliseksi sen miten rakas joku on.