13. maaliskuuta 2016

Juuri nyt tuntuu tosi onnelliselta. Se johtuu monista pienistä ja isoistakin asioista. 


Ei kai niitä tarvitsisi määritellä isoihin ja pieniin, mutta kevät on ehkä silti aika iso asia koska se on tavallaan neljäsosa koko vuodesta. Keväisin tuntuu jotenkin niin paljon helpommalta olla onnellinen. Tykkään kyllä kaikkien vuodenaikojen tunnelmasta, niin keväästäkin, ehkä vielä jotenkin aivan erityisen paljon. 


Mulla on nyt aivan ihana koti, juuri sellainen kuin halusinkin. Mulla ei kuitenkaan ole parveketta, joten päätin täyttää sitä tyhjiötä istuttamalla ikkunalaudalle kaikenlaista kasvamaan. En tiedä miksi keväällä tulee aina semmoinen istutusolo vaikka yleensä onnistun kuitenkin tappamaan kaikki kasvit aika äkkiä. Toivottavasti en näitä. 


Keväässä yksi paras juttu on myös valo. Jotenkin kun sitä tulee lisää ja yhtäkkiä huomaa että aamulla työmatkalla aurinko onkin jo nousemassa tai noussut niin tulee sellainen olo että nyt taas jaksaa paremmin. Tuntuu että on jotakin odotettavaa vaikka mitään sen suurempaa ei ole tapahtumassa. 


Jotenkin uloskin on helpompi lähteä keväällä. Ja myös silloin kun on joku jota odottaa. 


Mä tässä yksi päivä juuri taisin Facebookkiini kirjoitella miten ihanaa on kun on ihmisiä joita ikävöidä ja jotka ikävöi mua takaisin. On ihanaa tietää olevansa ikävöity ja välitetty, rakastettukin. Ikävöiminen on tavallaan kauhean suuri rikkaus, koska miten onnellinen sitä onkaan jos on joku jota oikeasti ikävöidä koko sydämellään. Samalla tämä viikko on ollut maailman pisin kun on ollut niin kamala ikävä, ja silloin olen kyllä monet kerrat kironnut sitä ikävää myös. Pitäisi yrittää pysyä positiivisena. 


On ihanaa lähteä ulos ja huomata että kävelytiessä on jo asvalttia näkyvissä ja tarvitsisi aurinkolasit kun on niin kirkasta. Tuntuu siltä että haluaisi vaan tanssahdella ja hymyillä kaikille, mutta niin hurjaksi en yleensä sentään heittäydy. 


Yksi pieni ilonpilkahdus ja innostusaihe tänään oli myös uudet verhot. Olen etsinyt semmoisia, tai no lähinnä semmoista, jo jonkun aikaa olohuoneeseen. Mulla oli aika selkeä kuva siitä minkälaisen verhon haluaisin, mutta tämä löytämäni verho ei kyllä ole yhtään sitä mitä ajattelin. Se silti sopii tänne oikein hyvin ja on tosi kiva! 


Allaoleva kuva on vähän hämäävä, koska mun kotona ei todellakaan ole mustavalkoista eikä semmoista tyylikkään harkittua ja hillityn sävyistä. Mutta mun mielestä mustavalkoiset jutut on kyllä aika hauskoja myös, ja tuossa kuvassa hauskaa on se että ne sattui kaikki siihen samaan kohtaan. 


Tässä kuitenkin vielä todistekuva siitä että täällä ei todellakaan ole mustavalkoista. Koti täällä kuitenkin on! 


4 kommenttia: