10. joulukuuta 2016

Tällä hetkellä mun elämä taas näyttää samalta kuin tässä ensimmäisessä kuvassa. Tavaroita pahvilaatikoissa, keskeneräistä, väliaikaista. Mutta mä oon aika onnellinen siitä. Ennen kun kerron lisää, niin voidaan palata vähän ajassa taaksepäin. 


Mä vaan muutin syksyllä Helsinkiin. Se oli idea jonka sain tosi yhtäkkiä ja toteutinkin sen aivan yhtäkkiä. Syitä oli varmaan monia, suurimpana se että musta tuntui että mun täytyy tehdä niin. Oli mulla varmaan myös ennakkoajatus siitä mitä tämä syksy Helsigissä voisi mulle antaa, mutta aika pian sain huomata että kaikelle olikin jokin muu tarkoitus kuin itse luulin. 

Tuli ihan semmonen olo että haluan kerrata tätä syksyä vähän. Mulla on tästä syksystä valokuvia jonkun verran, mutta koska elämä on vaan mennyt eteenpäin niin nopeasti, niin en vieläkään ole jaksanut muokata niitä sellaiseen muotoon että haluaisin julkaista niitä täällä. Nyt kuitenkin tuntui kirjottamiselta, joten päätin tehdä sen. 

Syksy alkoi sillä että muutin äidin luokse asumaan ja aloitin työt. Äidin luona asuminen vuosien jälkeen oli aika stressaavaa, vaikka aina oonkin sinne jollakin tavalla ikävöinyt. Nyt kaipasin sieltä pois johonkin omaan tilaan ja rauhaan. Lokakuun alussa muutinkin Laajasaloon, kauas kaikesta, etenkin mun työpaikasta. Nautin kuitenkin Laajasalossa asumisesta tosi paljon, kävin tutkimassa ympäristöä ja ostin jopa lenkkarit sitä tarkoitusta varten. Aika kului nopeasti kun työmatkat oli niin pitkiä. 

Mun päivistä kuluu työmatkoihin noin kolme tuntia yhteensä. Sen lisäksi en kerkeä kamalasti muuta, ja aika suuren osan ajasta oon viettänyt äidin luona. Noin joka toinen viikonloppu oon matkustanut Kuopioon tai Kuopiosta on matkustettu mun luokse. Ja joka toinen viikonloppu vietin yleensä aika paljon aikaa mun perheen kanssa nyt kun vihdoin asuin lähempänä. Aika on oikeesti kulunut tosi nopeasti. 

Allaoleva kuva on Tallinnasta, meillä oli siellä ihana syysloma jota vieläkin ajattelen haikeudella ja hymyllä. 


Jokin aika sitten me saatiin myös kuulla aika surullisia uutisia. Koska ne ei kuitenkaan kosketa vain pelkästään mua niin en jaa niitä täällä sen enempää tai avoimemmin. Mun syksyyn juuri nuo uutiset on kuitenkin luoneet tietynlaisen tunnelman, nyt pitää vaan jaksaa ja pärjätä ja hyväksyä ja oppia elämään asioiden kanssa. Se on ollut välillä vaikeaa ja välillä helpompaa, mutta yleensä vaikeaa. Samalla oon kuitenkin onnellinen että juuri nyt olen ollut täällä. Läsnä ja apuna, sillä on ollut tarkoituksensa ihan varmasti. 

Töistä sen verran että ne lähti mun mielestä heti sujumaan kivasti, oon ollut töissä tosi onnellinen tänä syksynä. Oon tavannut aivan ihania ihmisiä, oon oppinut paljon ja jollain tavalla myös saanut vahvaa varmistusta sille mitä tulevaisuudessa haluan tehdä. Oon jopa uskaltanut tehdä jotain sen eteen että tulevaisuudessa todella voisin tehdä jotain sellaista mitä nyt tajusin haluavani. Töistä lähteminen tulee olemaan ihan kamalan haikeaa ja vaikeaa, mutta toisaalta olen tosi kiitollisella mielellä. 

Alapuolella on kuva vegemöttösestä jonka ostin yksi aamu Herttoniemen Alepasta töihin evääksi. Kuin siistiä on että jopa pienessä Alepassa on oma vege-eineshylly, mulle tuli niin kiva olo siitä! Ja vegemöttönen muuten oli hyvää. Mä en ole varsinaisesti kovin hyvin kotiutunut Helsinkiin tai pitänyt elämää täällä kauhean loistavana ja ihanana, mutta kasvisruokahyllyt on asia joita voisin vaikka ikävöidä. Vinkki kuopiolaisille kauppiaille!


Kuten sanottua niin mun syksy on ollut täynnä matkustamista Kuopioon ja takaisin. Siihen nähden että oon asunut Helsingissä niin oon viettänyt Kuopiossa kyllä aika paljon aikaa. Ja junassa ja bussissa. Allaolevassa kuvassa matkustan Onnibussilla Helsinkiin viimeisen kerran viime keskiviikkona sillä tavalla että vielä asun täällä. Ja oon siitä superonnellinen! (siis en siitä että matkustan Onnibussilla vaan siitä että se oli viimeinen kerta)

Seuraava matka taittuu muuttoauton kyydissä koko omaisuus mukana, ja se on vaan niin ihanaa! Vaikka tuntuu haikealta jättää työpaikka ja perhe ja ystäviä ja muita ihmisiä olisi voinut nähdä paljon enemmänkin ja vielä tästä eteenpäinkin, niin siitä huolimatta koen että mun paikka ja ennen kaikkea mun koti on Kuopiossa, sinne mä kuulun. Joskus täytyy lähteä pois että voi palata takaisin. Ja varmaan sekin pitää paikkansa että joskus tarttee etäisyyttä että näkee asiat selkeämmin. 


Mikä mua Kuopiossa sitten odottaa? 

Mä pääsin opiskelemaan, musta tulee sosionomi ja toivottavasti sitä kautta saan pätevyyden myös lastentarhanopettajan työhön. Mua odottaa myös ihana koti mun maailman rakkaimman ihmisen kanssa. Vielä en ihan tiedä mikä muu mua odottaa, mitä elämä mulle antaa, mutta jos saan pitää edes osan siitä onnen ja kuuluvuuden tunteesta mikä mulla on koko syksyn jokaisena Kuopiossakäyntikertana ollut niin luulen että elämä on hyvää. Joo, elämä on hyvää. 

Viimeinen kuva on meidän parvekkeelta. Siellä mä oon kotona jo viikon päästä! 


1 kommentti:

  1. Olipa todella upea kirjoitus. Kiitos siitä rakas Iines. Minua helpotti kovasti että sinä olet onnellinen. Sitä olen sinulle aina toivonut. Olet vahva. Ja hauras. Juuri siksi paras tytär minulle. On ikävä ja niin pitäkin olla nyt. Halaus.

    VastaaPoista