7. helmikuuta 2017

Oon viime aikoina miettinyt paljon itseäni ja sitä minkälaisia rooleja mulla on. Mä oon opiskelija, päiväkotitäti, tyttöystävä, tytär, sisko, naapuri, kirjekaveri, asiakas... Oon jonkun Facebook-kaveri, jonkun tapasin edellisviikonloppuna seurakunnan leirillä ja joku taas tietää mut vaikkapa opiskeluajoilta. Toisaalta oon ammatillinen, itsevarma, osaava ja sosiaalinen sillon kun oon töissä, mutta samalla saatan olla heti kotiin lähdettyäni syrjäänvetäytyvä, ujo, arka, epäsosiaalinen ja hyvin epävarma itsestäni. 

Joskus mietin sitä onko mun roolit jotenkin ristiriidassa keskenään, että onko edes mahdollista että yksi ihminen koostuu niin monista vastakohdista. Mietin kumpi puoli on sitä oikeaa minua ja onko se sen vastakohtaa edustava piirre vaan jotain esitystä, jotain mitä haluaisin olla mutta en ole. Mietin yritänkö olla jotakin miksikä en kuitenkaan taivu, tai kuvittelenko että erilaiset piirteet tekisi musta mielenkiintoisemman. 


Käytän myös luvattoman paljon aikaa sen pohtimiseen mitä muut ihmiset mahtaa musta ajatella. Opiskelut alottaessani, ja edelleen, mietin olenko tarpeeksi kiinnostava, onko mulla tarpeeksi mielipiteitä ja jos on niin voiko niitä kuitenkaan sanoa ääneen. Mietin miten jokainen mun kertoma asia vaikuttaa siihen millaisen kuvan itsestäni muille luon, ja vaikka haluaisinkin olla muiden ihmisten mielestä älykkään oloinen, mielenkiintoinen ja tutustumisen arvoinen, niin pelkään sitä että kerron liikaa itsestäni. Luulen, että sekä mun että mun ympärillä olevien ihmisten olisi paljon helpompi olla jos käyttäisin muiden ajatusten pelkäämiseen kuluttamani ajan vaikka siihen että olisin aidosti tilanteissa läsnä omana itsenäni. 

Uskon, että ihminen on parhaimmillaan silloin kun se ei liikaa yritä miellyttää muita ihmisiä, minäkin. Silloin kun voi vaan olla, voi kertoa miltä tuntuu tai olla kertomatta jos tuntuu siltä ettei halua kertoa. Silloin kun ei tarvitse pelätä mitä muut ihmiset ajattelee musta, ja miten nämä keskenään ristiriidassa olevat piirteet mussa näkyy ja miten ne muiden ihmisten kuvaan musta vaikuttaa. 


Musta tuntuu välillä että olen tosi pahassa ristiriidassa itseni kanssa. Oon toisaalta tosi sosiaalinen ja sosiaalisuutta kaipaava, ja samalla kuitenkin tarvitsen riittävästi yksinäisyyttä ja rauhaa. Oon helposti ujo ja syrjäänvetäytyvä, ja kuitenkin ihan kauhean puhelias. En luota ihmisiin kovin helposti, mutta silti jaan kuvia ja tarinoita itsestäni netissä ihan julkisesti. Toivon olevani huomaamaton ja näkymätön, mutta silti toivon että juuri mut huomattaisiin ja nähtäisiin. Oon nainen, mutta en halua tulla määritellyksi sen kautta. Oon lesbo ja haluaisin käydä kirkossa ja olla uskova, mutta mä en uskalla. Se on varmaan mun suurin ristiriita juuri nyt.

 Miksi sen täytyy olla ristiriita? Miksi näistä minkään täytyy? 

Enkö mä voi olla ammatillisesti taitava sosiaalialalla ja kaivata sen vastapainoksi hiljaisia hetkiä vapaa-ajallani? Eikö mulla voi olla paljon asiaa vaikka jännitäiskin sanoa niitä ääneen? Enkö voi yrittää antaa mahdollisuuden ihmisille vaikka niihin luottaminen oiskin vaikeaa sillon kun ne on mun kanssa samassa tilassa? Enkö mä voikin haluta tulla nähdyksi vaikka se samalla pelottaiskin? 

Kyllä voin. 


Voisinko mä myös olla nainen ihan itse määrittelemälläni tavalla? 
Voisinko mä rakastaa juuri näin ja silti vielä joskus uskoa Jumalaan? 




Käytin tässä postauksessa kuvina kuvia jotka otin tänään parvekkeella itsestäni kun paistoi aurinko (ja halusin Facebookkiin uuden profiilikuvan). Halusin että kaiken tämän epävarmuuden, kysymysten, ristiriitojen ja ihmettelyn välissä näkyisi se tyyppi kenen päässä kaikki tämä myllerrys tapahtuu. Halusin että näätte miltä näin ristiriitainen tyyppi näyttää oikeesti. Mä luulen että se näyttää tavalliselta, jokaiselta meistä, ja sen takia mä tämän kaiken varmaan kirjoitinkin. 

5 kommenttia:

  1. Iines <3 Sä oot Ihana, Aito ja ennenkaikkea Jumalan timantti <3 Hieno kirjoitus ja aidot ajatukset! On kunnia tuntea sinut☺ Olet rakas <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Olisi ihana tietää kuka tämän kommentin kirjoitti. :)

      Poista
  2. Meissä kaikissa on valtavasti ristiriitoja, mutta muhun kolahti kaikkein eniten tuo sun mietintä seksuaalisuudesta ja uskonnosta. Mun mielestä uskontojen suurin ongelma on juuri tämä, että joidenkin ohjeiden arvo nostetaan väärällä tavalla esille, ja takerrutaan niistä sadoista ja tuhansista opeista vain muutamaan, jotka tuntuvat omasta mielestä tärkeimmiltä.

    Esimerkiksi naisten kivittäminen ja muut painavat ohjeistukset ovat unohtuneet, kun taas se, että "homous on saatanasta" on liiankin juurtunut vanhollisten kristittyjen mieliin. Mun mielestä se riittää, että uskoo, jos on uskoakseen. Keskittyy vain niihin opetuksiin, jotka tuovat omaan elämään positiivista sisältöä :) Sehän sen uskomisen syvin tarkoitus on.

    terkuin isos- ja leiriavustajakoulutuksen käynyt, sittemmin tiedehurahtanut, evoluutioitunut ja uskonsa hyljännyt, mutta uskontoavoin biseksuaali :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää seksuaalisuus vs. uskonto -pohdinta on ollut mun elämässä aika läsnä aika kauan, mutta jotenkin nyt viime aikoina erityisesti. Mä en tavallaan tuomitse uskontoa tai uskoa, siinä on paljon hyvää, mutta koen että oon tullut huonosti kuulluksi, ymmärretyksi ja kohdelluksi uskovaisten ihmisten toimesta, ja sen takia mulla on niin ristiriitainen olo näistä asioista.

      Mutta juuri sen ristiriitasen olon takia mä pohdin näitä juttuja, ja uskon ettei kukaan voi antaa mulle valmiita vastauksia tai saada mua uskomaan tietyllä tavalla tai vakuutettua siitä mikä ois hyvää. Mun pitää itte miettiä ne asiat läpi ja sen jälkeen löytää se mihin uskon vai uskonko enää mihinkään.

      Olipas sekavaa selitystä, toivottavasti ees vähän sait kiinni mitä tarkotin. :)

      Poista
  3. Muuten, aiheen vierestä;
    Sain eräältä lukijaltani tiedon, että nimen- ja osoitteenmuutoksen jälkeen blogini ei enää päivittynyt hänen blogifeediinsä. Jos seurasit blogiani nimen ollessa vielä TÄSSÄ & NYT, tarkistathan, onko blogisyötteestäni tullut sulle normaalisti ilmoitus. Jos ei, blogin seuraaminen kannattaa päivittää poistumalla ensin lukijoista ja sitten liittymällä uudelleen :) Nykyisin blogin nimi on NOT SO DAMN MAINSTREAM ja se löytyy osoitteesta https://notsodamnmainstream.blogspot.fi/

    VastaaPoista