14. toukokuuta 2017

Kaikki kirjottaa tänään äitienpäivästä. Musta tuntuu etten osaa kirjottaa, etten osaa sanottaa asioita joita ehkä haluaisin enkä oikeastaan edes voi niitä tähän kirjoittaa. Mutta sen verran mä voin kertoa että mulla on mun maailman ihanin äiti. Ja meillä oli ihana viikonloppu yhdessä. 


Eilen me vietiin äiti syömään ja elokuviin, käytiin pitkä kirppiskierros vailla minkäänlaista kiirettä. Oli ihanaa olla yhdessä. Tuntui ihan siltä että aika hävisi ja oli vaan kevättä, onnellisuutta ja rakkautta. Perinteitä ei myöskään voitu rikkoa, ja äiti sai kortit ja aamupalan sänkyyn. 


Tuntuu että pienet hetket on kovin tärkeitä, pienistä hetkistä tulee suuria kun mittasuhteet elämässä muuttuu. Se on haikeaa, surullista ja kipeää, mutta toisaalta mittaamattoman arvokasta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti